Ilmastonmuutos ja hyvinvointi -webinaari ti 8.10. klo 10-11. Alustajana apulaisprofessori Annukka Vainio, Kestävyystieteen instituutti (HELSUS), Helsingin yliopisto. Etäluennon kalvot ja videointi
Metsät ja ilmastonmuutos -webinaari ti 26.11. klo 10-11. Alustajana Raija Laiho, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus Etäluennon kalvot ja videointi
Tarvittaessa tarkemmat liittymisohjeet webinaariin täällä.
Luonnonvarakeskuksen ”Kestävä ruokajärjestelmä” -sivuston alle on koottu tuoretta tutkimustietoa ruokajärjestelmästä ja sen vaatimista muutoksista kohti ilmastoystävällisempää kulutusta ja tuotantoa.
Peltomaan kasvukunto on monimutkainen, vaikeasti mitattava kokonaisuus, johon kuuluu niin biologisia, kemiallisia kuin fysikaalisia osatekijöitä. Maan kasvukunto vaikuttaa ratkaisevasti satotasoihin, käytettävien tuotantopanosten hyötysuhteisiin, viljelyn kannattavuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Maan kasvukunnon kokonaisvaltainen hallinta edellyttää uudenlaista osaamista ja työkaluja. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin raporttiin Peltohavaintoja – Aistinvarainen tarkastelu maan kasvukunnon mittarina on koottu erilaisia maan kasvukunnon havaintomenetelmiä sekä tuloksia niiden soveltamisesta. Raportti on tuotettu osana ”OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä” –hanketta.
Tuomas Mattilan, Jukka Rajalan ja Ritva Mynttisen kirjoittama raportti esittelee käytännönläheisesti useita menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkojen kasvukuntoa, ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista. ”Maan rakenteesta ja kasvukunnosta voidaan saada varsin paljon tietoa, kun havaintoja tehdään oikeista asioista. Havaintojen tekoon kannattaa jokaisen viljelijän ja neuvojan paneutua” sanoo erikoissuunnittelija Jukka Rajala, OSMO-hankkeen vetäjä. Raportissa on runsaasti havaintokuvia, joiden avulla on helppo päästä alkuun ja myös kehittää havainnointitaitojaan. Yliopistotutkija Tuomas Mattila korostaa maan rakenteen tärkeyttä kasvukunnolle: ”Maan rakenne vaikuttaa suuresti juuriston kasvuun, ravinteiden ja veden ottoon, kaasujen vaihtoon ja edelleen pieneliötoimintaan”.
Erilaisia peltomaan kasvukunnon havainnointimenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta menetelmiä on kehitetty nyt merkittävästi eteenpäin. Menetelmät soveltuvat monipuolisesti viljelijöiden käyttöön, neuvontaan ja tutkimukseen. Raportin ohjeiden avulla opit havainnoimaan maan kasvukuntoa omatoimisesti.
Ohjelma Forsmanin tilan pellolla (siirtyminen omalla kyydillä)
13.30 Maatilan esittely, maanviljelijä Kim Forsman
Maan rakenteen havainnointia, professori Laura Alakukku, Helsingin yliopisto
Droneihin tutustuminen, tutkija Roope Näsi, MML
Ohjelma kosteikkoalueella (siirtyminen omalla kyydillä)
Noin 30 min kierros WWF:n Västankvarnin opetus-ja tutkimustilan
maille rakentamalla kosteikolla. Oppaana Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Tapahtuma päättyy viimeistään klo 16. Muistathan ottaa huomioon myös ulkoiluun sopivan vaatetuksen.
Lämpimästi tervetuloa!
Lisäinfoa: Elina Nurmi, elina.nurmi@luke.fi, 050 302 5789.
Tapahtuman järjestävät Forsmanin tila ja Luonnonvarakeskuksen vetämä hanke OPAL Life yhteistyössä WWF:n Vesiensuojelu 4K – sekä Luken Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa -hankkeiden kanssa.
IlmastoAreena-tapahtumassa Iissä 23.-24.8.2019 Luonnonvarakeskuksen teltalla oli esillä maatalouden ja metsätalouden ilmastonmuutokseen varautumisen keinoja. IlmastoTorin teltalla saattoi osallistua myös härkäpapujen määrää purkissa arvuutelleeseen visaan. Purkissa oli yhteensä 451 siementä. Visaan saatiin 154 vastausta. Oikea vastaus oli yhdellä vastaajalla.
Härkäpapu ja tattari
löytyivät teltalta myös ruukussa kasvavina kasveina. Moni teltalla piipahtanut
ilahtuikin elävistä esimerkeistä – ahaa, tuonkos näköinen se härkäpapu on ja
nuo Kontu-lajikkeen siemenethän näyttävät samankaltaisilta kuin kahvipavut tai
suklaarusinat.
Härkäpapua ja tattaria IlmastoAreenassa. Kuva: Riitta Savikko.
Palkokasveista on moneksi!
Keskusteluissa esiteltiin härkäpavun mahdollisuuksista kotimaisena valkuaisrehukasvina ja kasviproteiinin tuottajana. Esillä keskusteluissa olivat myös härkäpavun, herneen ja muiden typensitojakasvien maanparannusvaikutukset ja kukkivina kasveina ne tarjoavat ruokaa myös pölyttäjille. Lisää palkokasvien hyödyistä kerrotaan täällä. Härkäpapu ei nykyisin tavallisina vuosina ehdi Iin korkeudella tuottaa tuleentunutta siementä ihmisille. Mutta muutaman kymmenen vuoden päästä tilanne saattaa ilmastonmuutoksen vuoksi olla toinen (ILMASOPU-hankkeen karttakuva muutoksesta). Kokoviljasäilörehuksi naudoille härkäpavusta voisi olla jo nykyisin (Luke Ruukin tietopankin artikkeli Härkäpapua säilörehuksi?).
Palkokasveista saadaan ruokaa, rehua, viherlannoitusta ja maanparannusta. Palkokasvit ovat nimensä mukaisesti kasveja, joiden hedelmä on palko. Palkokasvit ovat luonnon omia typpitehtaita, sillä ne kykenevät sitomaan typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla suoraan kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Lue lisää palkokasveista. Kuva: Elina Nurmi, Luken arkisto.
Keskusteluja käytiin mm. turvepeltojen viljelyn kehittämisestä, maan kasvukunnon hoidosta, ruokaturvan tärkeydestä ilmastonmuutoksen muuttaessa maailmaa, maitoketjun hiilineutraaliustavoitteista, metsien hiilinieluista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista maatalouteen ja metsätalouteen.
Iin kunnanjohtajan kanssa juttelemaan päästessämme opimme, että Iin kunnan palkittu ilmastotyö on alkanut siitä, että kunnan rakennusten öljylämmitys haluttiin muuttaa uusiutuvilla energianlähteillä toimivaksi lämmitykseksi. Työ on alkanut 2012. Nykyisin kaikki kunnan omistamat rakennukset lämpiävät uusiutuvilla, mm. maalämmöllä ja ilmalämpöpumpuilla. Ilmastotyö on tuonut kunnalle kustannussäästöjä.
Luonnonvarakeskuksesta teltalla päivystivät Virpi Alenius, Marja-Leena Päätalo, Anssi Ahtikoski, Erkki Joki-Tokola ja Riitta Savikko. Kiitos kaikille teltalla piipahtaneille!
Teksti ja kuvat: Riitta Savikko, Luonnonvarakeskus
Agrometsätalousseminaari torstaina 12.9.2019 klo 9 – 16 Livian ammattiopistolla, Tuorlantie 1 E, 21500 Kaarina.
Mukana muun muassa pitkän linjan viljelijä, neuvoja ja maaperätieteilijä Stephen Briggs Iso-Britanniasta, tutkija Karoliina Rimhanen Luonnonvarakeskuksesta, vanhempi tutkija Michael den Herder, AFINEt-projekti/Euroopan metsäinstituutti sekä arboristi Tiina Hopeakoski.
Wageningenin yliopiston kotieläintutkimuksen johtaja Martin Scholten kertoo videolla kiertotaloudesta maataloudessa ja ruokajärjestelmässä.
Muutama poiminta:
Kiertotalous yrittää välttää ruoantuotannon resurssien päätymistä hukkaan, resurssit yritetään käyttää hyödyksi
Kiertotaloudessa ytimessä on maaperä, maaperä voi toimia hiilivarastona ja hiilinieluna
Kotieläintuotanto ja lanta ovat olennainen osa hiilen ja ravinteiden kiertoa ruoantuotannossa
Kotieläimet ovat olennainen osa kestävää ruoantuotantoa ja kiertotaloutta, eläimille voidaan syöttää rehua, joka ei ole ihmisruoaksi kelpaavaa esimerkiksi nurmea
Lähestymistapa on systeemitasoinen (eli ehkä sen voisi lyhyesti kuvata niin, että yritetään löytää kokonaisvaltaisemmin ratkaisuja, ei osaoptimoida yhtä pientä osasta)
Infograafi selventää Suomen tilannetta maataloudesta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen kokoluokista ja lähteistä vuonna 2017. Kuvassa mukana kolme sektoria, maatalous, energia sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.
Tietojen lähde: Tilastokeskus 2019. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2018. Piirros: Ville Heimala.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi Climate Change and Land -raportin yhteenvedon torstaina 8.8.2019. Climate Change and Land -raportin teemoja ovat ilmastonmuutos, aavikoituminen, maaperän kunnon heikkeneminen, kestävä maankäyttö, ruokaturva sekä kasvihuonekaasujen sitoutuminen ja vapautuminen maaekosysteemeissä. Raportin mukaan maapallon lämpenemisen pysäyttäminen alle 1,5 asteeseen vaatii kaikilta sektoreilta toimenpiteitä. Maankäyttösektorin tulee alentaa päästöjä nopeasti ja lisätä hiilidioksidia ilmasta poistavia hiilinieluja.
IPCC:n raportti antaa toivoa: ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen on vielä mahdollista, mutta se edellyttää maankäyttösektorin osalta metsien ja maatalousmaan nykyistä kestävämpää käyttöä. Kestävä maankäyttö tarjoaa ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi ratkaisuja ruoan riittävyyden varmistamiseen, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen.
Raportti toteaa, että kestäviä ratkaisuja on rakennettava paikallisten toimijoiden kanssa, hyvää hallintoa ja ilmastokestäviä ohjauskeinoja kehittäen. Eri puolilla maapalloa toteutetaan jo monia kestäviä toimia, mutta ne täytyy saada laajempaan käyttöön.
Maanviljelijä ruokkii maata, joka ruokkii pieneliöitä, jotka puolestaan ruokkivat kasveja, jotka ruokkivat meitä. Kuulostaa selkeältä, mutta pelto on monimutkainen ekosysteemi, johon vaikuttavat monet asiat. Maanviljelijät jatkuvasti kokeilevat ja oppivat kokemuksistaan, etenkin nyt kun ruuantuotannosta ja ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon. Nuoret maanviljelijä – tutkijat Juuso Joona Joutsenosta ja Tuomas Mattila Pusulasta kertovat 8- osaisessa Yle Areenan podcast-sarjassaan omista kokemuksiaan sekä maanviljelijöinä että tutkijoina.
