Webinaarissa kerrottiin tuloksia Luonnonvarakeskuksen Ruukin tutkimuskentältä. Aiheina muun muassa turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, sekä turvepeltojen vesitalous ja ravinnepäästöt. Tapahtuman järjesti Turvepäästö-hanke. Webinaarin nauhoitus.
Ohjelma
13–13.10 Tilaisuuden avaus, erityisasiantuntija Erkki Joki-Tokola, Luonnonvarakeskus
13.10–13.30 Ohutturpeisten viljelymaiden vesitalous, apulaisprofessori Hannu Marttila, Oulun yliopisto
13.30–13.50 Turpeen paksuus vaikuttaa viljelyn typpi- ja fosforipäästöihin, professori emeritus Markku Yli-Halla
13.50–14.10 Kasvihuonekaasupäästöjen mittaus vuosina 2019-2020, vanhempi tutkija Liisa Kulmala, Ilmatieteenlaitos
14.10–14.30 Turvekerroksen paksuuden ja viljelytekniikan vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, tutkija Maarit Liimatainen, Luonnonvarakeskus
Maatalouden ilmastotiekartta –raportti arvioi, että mikäli turvemaiden päästöjä vähennetään, kivennäismaiden hiilensidontaa tehostetaan ja biokaasuntuotantoa sekä maatilojen aurinkoenergian käyttöä lisätään, on maatalouden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä mahdollista leikata nykyisestä 29 % vuoteen 2035 ja 38 % vuoteen 2050 mennessä nykylaskennalla ja ilman tuotannon supistamista.
Tutkimustiedon karttuessa voitaisiin päästöjä vähentää kivennäismaiden hiilensidontaa kehittämällä ja turvemaiden toimia tehostamalla mahdollisesti jopa 42 prosenttia vuoteen 2035 ja 77 prosenttia vuoteen 2050 satoisuuden ja viljelyteknologian kehittyessä. Yhteiskunnalta tarvitaan kuitenkin merkittäviä toimia ja lisää tieteellistä tutkimusta ilmastoviisaan maatalouden tueksi. Ilmastotoimien tulisi myös kohdistua viljelyyn ja viljelijöihin tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Mikäli maataloustuotantoa jatketaan jotakuinkin nykyisin käytännöin, vähenisivät maataloutemme kasvihuonekaasupäästöt noin 5 % vuoteen 2035 ja 6 % vuoteen 2050 nykytasosta.
Maatalouden ilmastotiekartta valmisteltiin keväällä 2020 Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimesta Maa- ja metsätalouden Keskusliitto MTK:n ja Svenska lantbrukproducenternas centralförbund SLC:n toimeksiannosta.
Infograafi selventää Suomen tilannetta maataloudesta lähtöisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen kokoluokista ja lähteistä vuonna 2017. Kuvassa mukana kolme sektoria, maatalous, energia sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.
Tietojen lähde: Tilastokeskus 2019. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 1990-2018. Piirros: Ville Heimala.
Tilastokeskus on julkaissut kasvihuonekaasupäästöjen ennakkotiedot vuodelle 2017. Maatalouden päästöt pysyivät lähes edellisvuoden päästöjen tasolla, ollen 6,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.) vuonna 2017 (laskua puoli prosenttia edelliseen vuoteen). Tämä pieni lasku päästöissä johtui eläinmäärien vähenemisestä. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet lähes 14 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2017 kaasuittain eri sektoreilla. Lähde tilastokeskus, http://www.stat.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-05-24_kat_001_fi.html
Metsämaa-maankäyttöluokan hiilinielu oli vuonna 2017 noin 34,1 milj. t CO2-ekv. Nielu pysyi samalla tasolla, koska ennakkotiedon mukaan teollisuuspuun hakkuissa ei ollut muutosta verrattuna vuoteen 2016. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna hakkuumäärät ovat edelleen korkealla tasolla.
Vuoden 2017 kokonaispäästöistä 74 prosenttia oli peräisin energiasektorilta. Eniten päästöjen laskuun energiasektorilla vaikuttivat tärkeimpien fossiilisten polttoaineiden käytön väheneminen ja liikennepolttoaineiden bio-osuuden kasvu.
Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan vuoden 2017 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt laskivat lähes 5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat lähes 21 prosenttia pienemmät.
Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2015 vastasivat 55,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO2- ekv.).
Vuonna 2015 metsien nettonielu oli 49,3 miljoonaa tonnia CO2-ekv. Metsien osalta viime vuosien suuret runkopuun hakkuumäärät ovat pienentäneet puuston hiilivarastoa, mutta samanaikaisesti vähentynyt hakkuutähteiden ja kantojen korjuu energiaksi on lisännyt orgaanisen aineen syötettä maaperän hiilivarastoon.
Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat 6,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv vuonna 2015, eli maatalouden päästöjen osuus kokonaispäästöistä on 12 prosenttia. Merkittävimmät päästöt aiheutuivat maaperään lannoitteena lisätystä typestä. Maataloussektorin päästöt ovat pysyneet nykyisellä tasolla jo yli kymmenen vuoden ajan. Sen sijaan verrattuna vuoteen 1990 päästöt vuonna 2015 ovat 14 prosenttia pienemmät. Pääosin tämä johtuu väkilannoitteiden käytön vähenemisestä. Toisaalta eloperäisten peltomaiden ala on jonkin verran kasvanut, mikä puolestaan on lisännyt maaperän dityppioksidipäästöjä.
Maatalous on ilmastonmuutokseen liittyen niin seurausten kärsijä, ongelmien aiheuttaja kuin myös tärkeä osa ratkaisua. Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat vakavasti ruuantuotantoon. Maanviljelijät sekä maaseudun asukkaat ovat ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien joukossa. Ruuantuotannon edellytykset uhkaavat heiketä erityisesti niillä alueilla, joilla jo nyt kärsitään ruokaturvattomuudesta. Vaikka ilmastonmuutos on vain yksi käsillä olevista ruokaturvan haasteista, sen vaikutukset voivat mitätöidä kaikki muut kehitysponnistelut.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevan raportin (2014) mukaan maatalous ja maankäyttötuottavat yhteensä noin neljänneksen kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä ja uhkaavat jatkaa kasvua, koska väestönkasvu ja ruokamieltymysten muutokset pakottavat tuottamaan yhä enemmän ruokaa ja rehua. Samaan aikaan ruokaa kuitenkin joutuu hukkaan käsittämättömän suuria määriä, jopa noin kolmannes tuotetusta määrästä. Osa ruuantuotannon lisätarpeesta voitaisiin korvata pienentämällä ruuan hävikkiä, mikä vähentäisi myös haitallisia päästöjä sekä muita kielteisiä vaikutuksia.
Onneksi myös maataloudessa on merkittäviä mahdollisuuksia vähentää päästöjä sekä lisätä maaperän ja kasvillisuuden hiilivarantoa. IPCC on arvioinut maatalouden pystyvän vähentämään päästöjä ja sitomaan hiiltä vuosittain lähes saman verran kuin se niitä aiheuttaa.
Lue lisää globaaleista näkökulmista YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä FAO:ssa työskentelevien Kaisa Karttusen ja Maria Nuutisen kirjoittamasta nettiartikkelista.
Lannassa on kasvintuotannolle tärkeät ravinteet. Raakafosfori on uusiutumaton luonnonvara ja sen hinta on noussut vuosien saatossa. Lannasta ravinteineen voidaan siis puhua arvokkaana raaka-aineena. Suomessa on lantafosforia riittävästi koko maan kasvintuotannon tarpeisiin. Vaikka kotieläintilat voivat hyödyntää lantansa suoraan omilla pelloillaan, lannan määrä voi ylittää tilan lannoitustarpeen. Toisaalta lannoissa on myös alueellisia keskittymiä ja ylijäämää. Lannan kuljettaminen sellaisenaan paikasta toiseen on työlästä ja kallista. Kuinka saada lantaravinteet sinne, missä niitä tarvitaan?
Lannan vastuuttomalla käsittelyllä on merkittäviä vaikutuksia ympäristön tilaan. Lannan ravinteet ovat tarpeen kasville, mutta niiden valuminen vesistöihin aiheuttaa rehevöitymistä. Lannan varastoinnissa ja levityksessä muodostuu myös kaasumaisia päästöjä kasvihuonekaasuina ja ammoniakkina. Miten estää päästöt?
Vastauksena lantaketjun tehostaminen
Jotta kokonaisuus saadaan kuntoon, on katse kohdistettava koko ketjuun. Tarkastelu alkaa jo siitä, miten lanta syntyy. Teesit lantaketjun parantamiseen löytyvät eläinten ruokinnan tarkentamisesta, lannan prosessoinnista uudenlaisiksi tuotteiksi, katetusta varastoinnista sekä oikeista levitysratkaisuista. Eläintä on ruokittava sen tarpeiden mukaan, varastokapasiteettia on oltava tarpeeksi ja varastot on katettava. Levitykseen pätee taas motto ”oikeaan aikaan, oikealla määrällä ja oikealla tavalla”. Teesit lanseerasivat erikoistutkijat Sari Luostarinen MTT:ltä ja Juha Grönroos Suomen ympäristökeskuksesta Lannasta enemmän ja ympäristöystävällisemmin -seminaarissa 22.10.2014. Lue lisää MTT Elon blogista.
Lantaseminaarin videotallenteen ja puhujien esitykset voit katsoa täältä.
Biohiiltä kannattaa lisätä kompostiin. MTT:n testaukset osoittavat, että kompostiin sekoitettu biohiili vähentää hajuhaittoja sekä kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilineutraali toiminta myös kasvattaa kompostituotteiden arvoa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n tekemät testaukset ja kansainväliset tutkimukset puoltavat biohiilen käyttöä laitosmittakaavan kompostoinnissa ja maanparannuksessa. Biohiiltä valmistetaan pyrolyysillä eli kuumentamalla erilaisia biomassoja ilman happea.
Eurooppalaisen biohiilitutkijoiden verkostoon kuuluva MTT:n professori Kari Tiilikkala kertoo, että juuri kompostointi on yksi nopeimmin laajenevista biohiilen käyttökohteista Euroopassa.
– Biohiili lisää kompostin ilmavuutta, vedenpidätyskykyä sekä nopeuttaa mikrobien toimintaa. Kompostiaika lyhenee ja prosessin laatu paranee, Tiilikkala kertoo.
Biohiilen mahdollisuuksista ja tutkimustuloksista kerrotaan lisää Biolaitostoiminta osana kiertotaloutta -seminaarissa. Biolaitosyhdistyksen järjestämä kaksipäiväinen ajankohtaisseminaari järjestetään Lahdessa 29.–30.10. (Hiihtomuseon auditorio, Salpausselänkatu 8).
