Valkuaisfoorumi-hankkeen loppuseminaari järjestettiin Jokioisilla 12.12.2017. Projektipäällikkö Katariina Manni Hämeen ammattikorkeakoulusta kertoi, että hankkeen tavoitteena on ollut edistää valkuaisomavaraisuutta. Luonnonvaraosaaminen Hämeessä on vahvaa, joten tältä pohjalta on ollut mahdollista rakentaa laaja-alaista osaajaverkostoa koko ruokaketjun kattamiseksi. Kasvissyönnin suosio ja valkuaistietoisuuden lisääntyminen viime vuosina ovat osaltaan vahvistaneet palkokasvien asemaa. Lisätietoja Valkuaisfoorumista.
Härkäpavun viljely kasvussa
Luonnonvarakeskuksen yksikönjohtaja Eeva-Liisa Ryhänen totesi, että valkuaisomavaraisuus on osa ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Täydennysvalkuaisen omavaraisuusaste Suomessa on edelleen hyvin heikko, vain 15 %. Härkäpavun viljely on ollut viime vuosina hyvässä kasvussa ja hernekin on vakiinnuttanut paikkansa pelloilla. Härkäpavun viljelyala kasvoi +35 % vuonna 2017 vuoteen 2016 verrattuna ja teki vuonna 2017 tähänastisen ennätyksen, yli 22 000 ha. Öljykasveista rapsin viljelypinta-ala on jo suurempi kuin rypsin, vuonna 2017 rapsin osalta 37 000 ha.
Kasvintuotannon asiantuntija ja maanviljelijä Samuel Jussila ProAgriasta kertoi tarkemmin härkäpavun viljelystä. Hän pitää kasvia viljelykierrossa viiden vuoden välein. Kalkitus ennen härkäpapuvuotta on käytännössä hyväksi todettu tapa kuten myös aikainen kylvö 6-10 cm syvyyteen, sillä kasvi kestää hyvin hallaa. Taimitiheys vaihtelee hieman maalajin mukaan, kevyemmillä mailla 60 kpl/m2 ja savimailla 70 kpl/m2. Jos kasvusto on tiheämpi, lakoutumisen riski kasvaa. Starttilannoitus helpottaa kasvuun lähtöä, sillä juurinystyrät eivät ole heti toiminnassa. Kulunut kesä oli erittäin haastava puintien kannalta ja juuri Hämeessä jäikin härkäpapua puimatta. Viileän kesän lisäksi riskejä aiheuttavat myöhäinen kylvö, kasvitaudeista suklaalaikku sekä rikkakasviongelmat.
Uudet härkäpapulajikkeet
Kontu-lajike hallitsee härkäpapumarkkinoita ylivoimaisesti. Borealin jalostaja Pertti Pärssinen kertoi kahdesta uudesta lajikkeesta, Samposta ja Louhista. Sampo on maailman aikaisin härkäpapulajike, kasvuaika on 100 pv. Kontulla ja Louhella on noin kuusi päivää pitempi kasvuaika, mutta vaihtelua esiintyy eri kasvukausien välillä. Sampon ja Kontun satotaso on noin 3400 kg/ha, Louhi on hieman satoisampi. Uusien lajikkeiden etuna on myös varren lujuus, joten ne pysyvät paremmin pystyssä. Sampon siemen on pienempi ja valkuaispitoisuus suurempi verrattuna Kontuun. Pienempi siemen on hyvä etu etenkin puinnin ja kuivauksen kannalta. Satoisuus, aikaisuus, viljelyvarmuus, taudinkestävyys ja haitta-aineettomuus ovat niitä tekijöitä, joihin jalostuksessa jatkossakin panostetaan.
Kotimaista valkuaista kanoille, sioille ja naudoille
Palkokasvien soveltuvuudesta kotieläimille kertoivat Luken tutkija Erja Koivunen, erikoistutkija Kaisa Kuoppala sekä HK Scanin vanhempi asiantuntija Johanna Daka. Härkäpavun haitta-aineet visiini, konvisiini ja tanniini asettavat rajoituksia niiden käytölle kotieläinten ruokinnassa. Härkäpavun osuuden yksimahaisten rehussa tulisi olla munivilla kanoilla enintään 5 %, broilereilla 16 %, lihasioilla 10–20 % ja emakoilla lihasikoja vähemmän, koska härkäpavun pitkäaikaisvaikutuksia (esim. hedelmällisyyteen) ei ole tutkittu tarkemmin. Sulavuus ja maittavuus alenevat haitta-aineiden takia, mutta murskesäilönnällä pystytään vaikuttamaan haitta-aineiden määrään. Visiiniä ei ollut säilötyssä rehussa lainkaan ja myös konvisiini ja tanniini vähenivät. Soijan, jota käytetään yleisesti yksimahaisten ruokinnassa, selkeänä etuna on sen hyvä sulavuus. Härkäpapua pidetään kuitenkin kiinnostavana soijarouheen korvaajana. Herneen käyttöä rajoittaa matalahko valkuaispitoisuus.
Härkäpapu ja herne soveltuvat naudoille kokoviljasäilörehuksi joko yksinään tai seoksina viljojen kanssa. Lypsylehmille niitä käytetään seoksena nurmisäilörehun kanssa ja lihanaudoille sellaisenaan. Palkokasvisäilörehun matalampi sulavuus ei siis haittaa, käytännön haasteet liittyvät enemmän korjuuseen ja säilöntään. Korjuuajankohdan valinnassa huomioidaan mm. kasvuston kunto, säätila ja muut peltotyöt. Rehuarvossa ei tapahdu suuria muutoksia, kun kylvöstä on kulunut 80–100 pv. Korjuu ajoittuu siihen, kun palot ovat täyttyneet ja lehdet vielä vihreitä. Säilöntä on vaikeampaa kuin nurmiheinillä.
Teksti ja kuvat: Elina Nurmi, Luonnonvarakeskus
