Ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessaUutiskirjeessä 13.6.2025 esitellään ARMAS-hankkeen kesän tapahtumia ja kevään tapahtumien materiaaleja. Uutiskirjeessä mukana kaksi kyselyä. Uutiskirjeessä esitellään myös materiaaleja varautumisen tueksi sekä muutamia julkaisuja ja blogeja. Uutiskirjeestä löydät aiemmin MURU-hankkeessa järjestettyjen tapahtumien materiaaleja. Lue uutiskirje tästä.
Voit tilata uutiskirjeen omaan sähköpostiisi tästä.
Tässä tekstissä tarkastellaan, miten tulevaisuusajattelua ja -toimintaa syntyy osana maatilan monenlaisia vuorovaikutussuhteita. Maanviljelyssä tulevaisuuksiin kurkottavat pohdinnat ja päätökset perustuvat ympäristön, kuten sää- ja ilmasto-olosuhteiden, pellon kunnon ja kasvien kasvun, havainnointiin. Tekstin keskiössä onkin pohtia, mitä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ja sen huomioiminen tarkoittaa ilmastoviisaassa viljelyssä.
Edellisessä blogitekstissä kirjoitin, kuinka tulevaisuusajattelu ja -toiminta on usein tiedostamatonta taitoa käyttää tulevaisuuksiin liittyviä ajatuksia nykyhetken päätösten pohjana. Tulevaisuudentutkimuksessa tätä tulevaisuuksien käyttämistä kutsutaan käsitteellä ”antisipaatio”.Sillä kuvataan elollisten ja monien elottomienkin systeemien luontaista taipumusta säädellä omaa toimintaansa sisäisillä malleilla tulevasta (ks Poli 2017). Antisipaatioprosesseissa tulevaisuusajattelu ja -toiminta kytkeytyvät siis tiiviisti toisiinsa, sillä käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan tulevaisuuksiin liittyvien oletusten ja toiveiden käyttämistä toiminnan perustana. Käsitteenä antisipaatio kattaa kaiken tulevaisuussuuntautuneen toiminnan yksilötasolta yhteisöihin. Sanana se on arkikielessä vieras, koska sille ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä (engl. anticipation), joka sisältäisi tulevaisuusajatusten ja nykyhetken toiminnan välisen yhteyden.
Maanviljelyn kannalta tulevaisuusajattelun ja -toiminnan ymmärtäminen on tärkeää, sillä tulevaisuuksien pohdinta on jatkuvasti läsnä viljelijän työn arjessa sekä pitkillä että lyhyillä aikajänteillä. Maanviljelyssä antisipaatio tarkoittaa, että omaa toimintaansa suunnitellessa viljelijä havainnoi ympäristöään ja tekee päätöksiä huomioidensa mukaisesti. Kun viljelijä esimerkiksi tarkkailee kasvien, eläinten ja maan kuntoa ja sen perusteella suunnittelee viljely- ja hoitotoimia, kuten lannoitusta, viljelykiertoja tai maanmuokkauksen tarvetta, hän harjoittaa antisipaatiota. Tämä kyky toteuttaa tulevaisuusajattelua ja -toimintaa on luonnollinen osa paitsi viljelyn arkea, kaikkien elollisten olentojen ominaisuus.
Maatilan vuorovaikutussuhteet tuottavat tulevaisuusajattelua ja -toimintaa
Maatila koostuu hyvin monenlaisista elottomista ja elollisista vuorovaikutussuhteista. Viljelijä, perheenjäsenet, naapurit ja eliöyhteisöt pihapiirissä, pelloilla ja metsissä muodostavat sosiaalisia ja ekologisia verkostoja, jotka toiminnoissaan kiinnittyvät maisemiin, säätiloihin, koneisiin, rakennuksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Nämä kaikki voivat osallistua viljelijän päätöksentekoon ja suunnitelmiin. Kuten viljely itsessään tapahtuu osana maatilan kokonaisuutta, samoin tulevaisuuksiin liittyvät ajatukset ja päätökset syntyvät vuorovaikutuksessa viljelijän ympäristön ja kokemusmaailman kanssa. Lisäksi tulevaisuuspohdintoihin liittyy usein tunteita ja intuitiivisia huomioita, sekä määrällistä tietoa kuten mittauksia ja arviointeja.
Kun viljelijä huomioi sääolosuhteet ja niiden vaikutukset peltomaahan esimerkiksi jättämällä pellon kyntämättä syksyn sateiden ja märkyyden takia, maatilan elolliset ja elottomat vuorovaikutussuhteet kietoutuvat yhteen muodostaen antisipaatioprosessin. Samoin keväiset kuivuusjaksot voivat saada viljelijän parantamaan pellon vesitaloutta esimerkiksi syyskylvöisillä viljoilla tai maan rakenteesta huolehtimalla ja viljelyä monipuolistamalla. Vaikka monet viljelypäätökset, kuten kyntämättä jättäminen, tehtäisiin ensisijaisesti lyhyen aikavälin käytännöllisiä vaikutuksia punniten, ovat pienetkin päätökset osa laajempaa tulevaisuussuuntautunutta toimintaa, jolla voi edistää maan kasvukuntoa ja hiilen sitoutumista peltomaahan.
Antisipaatiota syntyy siis viljelijän herkkyydestä tunnistaa ja ottaa päätöksissään huomioon, mitä maaperä, kasvit, eläimet ja koneet tarvitsevat. Ilmastoviisaassa viljelyssä tämä tarkoittaa, että viljelijä pystyy yhdistämään ja soveltamaan tietoa paikallisista ja laajamittaisista muutoksista, kuten ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, oman tilan arjessa käytännölliseen tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan. Ilmastoviisas tulevaisuusajattelu ja -toiminta on siten vastavuoroista ja verkottunutta: sitä muodostuu suhteissa muihin maatilan eliöihin ja asioihin.
Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuuden huomioiminen tuo merkityksellisyyttä
Viljelijän työ on erityistä, koska sitä tehdään jatkuvassa yhteydessä monenlaisiin elollisiin ja elottomiin systeemeihin. Keskinäiset vuorovaikutussuhteet esimerkiksi maaperäbakteerien kanssa ovat aina olleet viljelyn edellytys. Monimuotoisten suhteiden vaaliminen on erottamaton osa etenkin uudistavan viljelyn periaatteita (Kallio & LaFleur 2023). Oleellista on huomata, ettei tulevaisuusajattelukaan paikannu vain ihmiseen itseensä. Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ei siten tarkoita vain viljelyn konkreettisia onnistumisia tuottaa satoa ja pitää huolta ympäristöstä, vaan laajempaa osallisuutta tuottaa antisipaatiota monilajisena yhteisönä. Tulevaisuusajattelun verkottuneisuuden huomioiminen rikastuttaa kykyä aistia ja hyödyntää erilaisten vuorovaikutussuhteiden tuomia mahdollisuuksia. Se auttaa viljelijää kehittämään toimintatapojaan ja edistämään kestävämpää viljelyä lisäten työn merkityksellisyyttä.
Onkin tärkeää pohtia, miten tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuutta viljelijän työssä voitaisiin tukea maatalouspolitiikassa, tutkimuksessa ja neuvonnassa. Lisäksi vastavuoroisuuden sisäistäminen voi muuttaa käsitystämme ilmastoviisaan viljelyn luonteesta. Viljelytoimien huolellinen suunnittelu ja maatilan eri toimintojen hallinnointi (Ilmastoviisas maatilayritys-kirjasta, Peltonen 2019) koostuu pienistä arkisista ilmastoviisaista havainnoista ja päätöksistä maatilan kokonaisuudessa. Se on jatkuvia ja yllättävästi aukeavia tulevaisuusajattelun ja -toiminnan kehriä nykyisyydessä.
blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi
Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa ja se käsittelee ilmastoviisasta viljelyä maatilan vuorovaikutussuhteissa tuottuvana antisipatorisena toimintana.
Kallio G, LaFleur W (2023) Ways of (un)knowing landscapes: Tracing more-than-human relations in regenerative agriculture. Journal of Rural Studies 101: 103059.
Poli R (2017) Introduction to Anticipation Studies. Springer International Publishing, Cham.
Peltonen S, Hagelberg E, Hakala K, Halmemies-Beauchet-Filleau A, Heinonsalo J, Huuskonen S et al. (2019) Ilmastoviisas maatilayritys. Tieto tuottamaan 145, ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja 1163, ProAgria Keskusten Liitto.
Tämä teksti käsittelee tulevaisuusajattelua ja -toimintaa maanviljelyn kontekstissa, erityisesti viljelijän näkökulmasta. Lähtökohtana on ymmärrys tulevaisuusajattelusta oleellisena ja luonnollisena osana viljelyn arkea. Tulevaisuuksien pohtimiseen voi ja kannattaa kuitenkin myös erikseen panostaa, sillä moninaisten tulevaisuuskuvien, tulevaisuuksiin liittyvän tiedon ja tunteiden käsitteleminen mahdollistaa ilmaston ja yhteiskunnan muutoksiin varautumista.
Kaikki ihmiset ajattelevat ja tekevät tulevaisuuksia jatkuvasti, monin erin tavoin. Viljelijälle tulevaisuuksien kanssa tekemisissä oleminen on erityisen väistämätöntä: eri aikatasot ovat läsnä peltojen ja eläinten hoitoa suunnitellessa ja toteuttaessa niin vuoden kiertojen kuin sukupolvienkin välillä. Tulevaisuusajattelua ja -toimintaa tapahtuu tiiviisti osana viljelijän työtä muun muassa, kun pohtii omaa rooliaan tuottajana, hankkii ja sisäistää uutta tietoa tai keskustelee omista tavoitteista ja toiveista muiden viljelijöiden ja perheenjäsenten kanssa. Viljelyyn liittyvät päätökset, kuten kasvivalinnat, viljelykiertojen sommittelu ja investoinnit sisältävät aina monenlaisia tulevaisuuksiin liittyviä pohdintoja. Nämä tulevaisuuspohdinnat kiinnittyvät henkilökohtaisiin ja jaettuihin arvoihin ja tietoihin, sekä kokemukseen oman toiminnan merkityksellisyydestä.
Tulevaisuuksia ei siis ajatella ja tehdä ainoastaan erillisinä prosesseina hankkeissa, instituutioissa ja tutkimuksissa. Se ei tarkoita vain pitkiä aikajänteitä ja strategista ennakointia, joka vaatii asiantuntijuutta ja kouluttautumista, vaan kaikkea ihmistoimintaa, joka koskettaa tulevaisuuksia tavalla tai toisella. Siten tulevaisuuksien käyttäminen eli niiden kuvitteleminen ja toteuttaminen eivät ole erityistaitoa, vaan elollisena olentoja olemisen ominaisuus, joka on suurelta osin arkisessa elämässä alitajuista ja intuitiivista.
Viljely on siis aina jollain lailla tulevaisuussuuntautunutta ja samalla arvoperustaista.
Omia tulevaisuustaitoja voi ja kannattaa kehittää
Ymmärrys omasta ja muiden tulevaisuussuhteesta ja siitä, miten ja miksi tulevaisuuksista puhutaan ja niitä kuvitellaan, on kuitenkin taitoa, jota voi kartuttaa. Tulevaisuudentutkimuksen alalla näitä taitoja kuvaillaan tulevaisuustietoisuudeksi ja tulevaisuuslukutaidoksi (ks. Ahvenharju & Pouru-Mikkola 2022). Oman ja muiden tulevaisuusajattelun piirteiden huomioiminen mahdollistaa tulevaisuuksiin liittyvien tunteiden säätelyä ja ohjaamista mielekkääseen tulevaisuustekemiseen. Lisäksi yhteiskunnalliseen tulevaisuuspuheeseen liittyy valtaa (ks. Sitran muistio tulevaisuusvallasta 2024), jota voi koetella opettelemalla tunnistamaan tulevaisuusajatteluun liittyviä oletuksia ja rajoituksia, sekä kuvittelemaan tulevaisuuksia luovasti ja kriittisesti. Toisaalta tulevaisuustaidot, kuten erilaisten aikaperspektiivien ja oman toimijuuden ymmärtäminen, ovat kestävien tulevaisuuksien rakentamiselle välttämättömiä. Myös ilmastoviisaus perustuu luottamukselle kyetä käyttämään tulevaisuuden näkymiä nykyhetken toiminnassa.
Tässä mielessä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukeminen esimerkiksi erilaisten hankkeiden järjestämissä osallistavissa tulevaisuusverstaissa tai -työpajoissa on hedelmällistä. Tulevaisuusajattelun äärelle kokoontuminen ja erilaisten tulevaisuuksien kuvitteleminen auttavat laajentamaan aikahorisonttia muutamista vuosista vuosikymmeniin tai jopa vuosisatoihin, jolloin omat motivaatiot ja tavoitteet nykyhetkessä voivat saada uutta merkitystä. Tulevaisuuksien vaihtoehtojen näkeminen voi syventyä ja uusien näkökulmien omaksuminen viljelijän työhön helpottua. Ilmastoviisaudesta kiinnostuneilla viljelijöillä näyttää usein lähtökohtaisesti olevan hyvät valmiudet käsitellä tulevaisuuksien avointa luonnetta (ks. Armanto 2024). Keskeistä on kuitenkin pystyä luottamaan omiin kykyihin kohdata ennakoimattomiakin tulevaisuusnäkymiä ja oivaltaa niiden tuottamia mahdollisuuksia, ja tämän luottamuksen vahvistuminen on ilmastoviisaan viljelyn kannalta osallistavan tulevaisuustyöskentelyn tärkeimpiä anteja.
Kollektiivinen tulevaisuusajattelu tuo voimaa
Toisaalta osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä erityistä on nimenomaan kuvittelun kollektiivisuus. Jaettu tulevaisuusajattelu voi auttaa lieventämään yksin puurtamisen tunnetta ja rakentaa maantieteellisestä sijainnista riippumatonta yhteisyyttä. Parhaimmillaan yhteinen tulevaisuuksien kuvitteleminen lujittaa osallistujien välisiä suhteita nykyhetkessä (Fowler ym. 2024), mahdollistaen yhteistyön ja uusien kumppanuuksien syntymisen. Koska viljelyn arki paikantuu kunkin omalle tilalle ja voi siten olla aika ajoin eristynyttä, jaettujen arvojen ja visioiden jakamisen tärkeys työn mielekkyydelle korostuu. Yhteinen tulevaisuusajattelu tuottaa siis hyvinvointia, joka voi valaista tulevaisuuksia ja omaa roolia niiden toteuttamisessa uusilla tavoilla.
Tulevaisuudet ovat ytimeltään osallisuutta: jokainen osallistuu tulevaisuuksien luomiseen nykyhetkessä. Osallistavan tulevaisuustyöskentelyn kannalta onkin oleellista se, miten osallisuuden kokemus kollektiivisesta tulevaisuusajattelusta kantaa yksittäisiä työpajoja pidemmälle. Miten yhteisten tulevaisuuksien luomiseen voi osallistua omista lähtökohdistaan ja omilta tiloilta käsin? Vaikka tulevaisuustaitoja voi aina kehittää itselle sopivilla tavoilla ajattelemalla tulevaisuuksia itsekseen tai muiden läheisten kanssa, välillä tiedostaen ja tiedostamatta, sekä pitkillä että lyhyillä perspektiiveillä, villisti ja strategisesti, tilaisuuksia yhteisen tulevaisuusajattelun syventämiselle ei ole viljelijäverkostoissa edelleenkään liikaa.
blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi
Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli käsittele osallistavia tulevaisuusverstaita tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukemisessa ilmastoviisaan viljelyn kontekstissa. Armanto ARA (2024) Futures participation as anticipatory practice — what do futures workshops do? European Journal of Futures Research 12, 3. https://doi.org/10.1186/s40309-024-00226-4
Ahvenharju S, Pouru-Mikkola L (2022) Tulevaisuustietoisuus ja Tulevaisuuslukutaito – Kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Teoksessa: Aalto HK, Heikkilä K, Keski-Pukkila P, Mäki M, Pöllänen M (toim.). Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.
Dufva M, Lähdemäki-Pekkinen J, Poussa L, Rekola S (2024) Tulevaisuusvalta. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra, muistio 18.1.2024. https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta/
Fowler Z, Palombo D, Madan CR, O’Connor BB (2024) Collaborative imagination synchronizes representations of the future and fosters social connection in the present. https://doi.org/10.31234/osf.io/3gyw8
Suomen suurin ideafestivaali jalkautuu syksyllä Nurmekseen kooten kaikki maaseudun tulevaisuudesta kiinnostuneet ihmiset kohtaamaan sekä kasvotusten että virtuaalisesti. Meillä on ilo sekä kunnia olla mukana kehittämässä elinvoimaisempaa maaseutua ja kestävää tulevaisuutta. MURU-hankkeen työpaja on ohjelmassa la 28.9.2024.
Se, mikä tapahtuu maaseudulla, ei jää maaseudulle.
Lue lisää: www.maaseutuparlamentti.fi
#maapuhuu #maaseutuparlamentti #ideafestivaali
Tehdään turvepelloille kestävä tulevaisuus!
Aika: keskiviikko 30.10.2024 klo 9.30–16
Paikka: Kampustalo, Seinäjokisali, Kalevankatu 35, Seinäjoki
Etäyhteys: https://youtube.com/live/AS583PfuhN4?feature=share (tallenne katsottavissa 14.11.2024 asti)
Ilmastokeskustelujen keskellä olevien turvepeltojen tilannekuva on hahmottunut. Turvepeltoja on Suomessa paljon, ja myös niiden käytölle on runsaasti mahdollisuuksia. Nyt on aika tehdä yhdessä turvepelloille ruoantuotannon huomioiva, ilmastoviisas ja aluetaloudellisesti kestävä tulevaisuus.
Tervetuloa keskiviikkona 30.10. Seinäjoelle, suureen Hiilestä kiinni -hybriditapahtumaan, jonka järjestävät Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusteri, ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö ja Luonnonvarakeskus (Luke).
Tapahtumassa keskustellaan turvemaiden merkityksestä monien maakuntien ruoantuotannolle ja aluetaloudelle sekä turvepeltojen käytön muutoksista, jotka ovat keskeisiä ilmasto-, vesistö- ja luonnon muotoisuustavoitteiden saavuttamiselle seuraavina vuosikymmeninä.
Ohjelmassa turvepeltojen käytön tilannekuva ja muutospolut
• Aamupäivällä kerromme tuoreimmat tutkimustulokset Suomen turvepeltojen määristä, sijainnista sekä viljelytavoista. Luvassa on kiinnostavia nostoja nurmiviljelyn kasvihuonekaasupäästöistä, turvemaiden ojitustilanteesta, vettämismahdollisuuksista, rakennekehityksestä ja aluetoimijayhteistyöstä.
• Iltapäivän avaa maa- ja metsätalousministeri puheenvuorollaan, miten politiikka voi tukea turvepeltojen ratkaisuja. Päivä jatkuu keskusteluilla ennallistamisen mahdollisuuksista ja ennallistamistalouden vaikutuksista maakunnille.
• Julkistamme myös antia valtakunnallisesta turvepeltojen käytön tiekartasta, joka esittelee tulevaisuuden muutospolut vuoteen 2050 asti.
• Paneelikeskustelussa haetaan ratkaisuja elintarvikealan yrityksen ja viljelijöiden etujärjestön edustajan, tutkijan, neuvojan ja maataloushallinnon edustajan näkökulmista.
Kalvot ja tallenne
Tilaisuuden YouTube-lähetyksessä ilmeni pätkimistä, josta suuret pahoittelut. Tämän vuoksi tallenne on katsottavissa vielä kaksi viikkoa tilaisuuden jälkeen tästä linkistä.
Tallennesivulta löytyy esitysten aikaleimat, joita klikkaamalla pääsee suoraan ko. esityksiin.
Järjestäjätahojen esittelydiat (striimissä lounastauolla)
ARMI-hankkeen toimintasuositukset
OHJELMA
Aamupäivä: Turvepeltojen tilannekuva
Aamupäivän juontaja: Sami Kurki (Ruralia)
9.30–10.00 Aamukahvit
10.00 Tervetuloa ja Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin esittely, Sami Kurki (Ruralia)
10.15 Turvepeltojen nykytila ja ratkaisuja tutkimuksesta
10.15 Uusin tutkimus kertoo turvepeltojen määrän, sijainnin ja viljelytavat, Hanna Kekkonen (Luke) ja Hannu Ojanen (Luke)
10.30 Turvepeltojen nurmiviljelystä syntyy kasvihuonekaasupäästöjä – miten mitatut tulokset koko nurmikierrolta vertautuvat
päästökertoimiin? Sanna Saarnio (Luke) ja Henri Honkanen (Luke)
10.45 Vettämiseen hyvin soveltuvia turvepeltoja voidaan tunnistaa paikkatiedon avulla, Hanna Kekkonen (Luke)
11.00 Avo-ojitettujen turvepeltojen määrää voidaan arvioida koneoppimisen avulla, Aura Salmivaara (Luke)
11.15 Maatalouden rakennekehityksen vaikutukset pellonkäyttöön, Olli Niskanen (Luke)
11.30 Maatalous ja turvepellot tulisi huomioida alueellisissa ilmastotoimissa, Jaana Sorvali (Luke)
11.45–12.50 Omakustanteinen lounas
Kampustalon ravintola, Ravintola Raitti (Frami B, Kampusranta 9b) tai Ravintola Marttilan Talli, yläkerta (Puskantie 38)
Iltapäivä: Turvepeltojen tulevaisuus
Iltapäivän juontaja: Hanna Kekkonen (Luke)
13.00 Politiikka turvepeltoratkaisujen tukena, Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah puheenvuoro etäyhteydellä
13.15 Valtakunnallinen tiekartta hahmottunut: Turvepeltojen käytön muutospolut vuoteen 2050, Heikki Lehtonen (Luke)
13.45 Ennallistaminen osana turvepeltojen käytön tulevaisuutta – Mitä ennallistamisasetus tarkoittaa Suomen turvepelloille?
Tuuli Orasmaa (MMM)
14.05 Kommenttipuheenvuoro: Ennallistamistalouden tulevaisuus: Kohtaammeko osaajapulan? Kari Laasasenaho (SeAMK)
14.15 Millaisilla ohjauskeinoilla turvepeltojen käyttöä voidaan ohjata ilmastoystävällisempään suuntaan, Heikki Lehtonen (Luke)
14.35 Kommenttipuheenvuoro: Viljelijän näkemys turvepeltojen tulevasta käytöstä, Pauli Lämsä
14.45–15.00 Kahvitauko
15.00 Paneelikeskustelu
Miten tehdään turvepeltojen käytölle reilu ja kestävä tulevaisuus?
Mitkä ovat suurimmat huolet? Kuka hyötyy ja kuka häviää? Miten ympäristövaikutukset ja ruoantuotanto voidaan
sovittaa yhteen? Mitä tämä kaikki edellyttää?
Paneelin vetäjä Hanna Kekkonen (Luke)
Panelistit: Tuuli Hakala (Valio), Henna Latvala (ProAgria), Heini Lehtosalo (MMM), Jyrki Niemi (Luke), Ari Perälä (MTK)
15.45 Kuinka Hiilestä kiinni -turvepeltohankkeiden tulokset tulevat käyttöön ja kuinka työ jatkuu, Tia-Maria Virtanen (MMM)
15.55–16.00 Yhteenveto ja tilaisuuden päätös, Harri Hakala (ELY)
Lisätietoja:
Ilmastoasiantuntija, Hiilestä kiinni -yhteisön koordinaattori Harri Hakala, ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö,
puh. 050 380 7810, harri.hakala@ely-keskus.fi
Turvepeltojen tulevaisuus -tapahtuma on osa Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin aktivointi- ja koordinaatiohankkeen (TUKKA) toimenpiteitä. Hankkeen päätavoitteena on tukea Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla ja myös valtakunnallisesti toimivan, vuonna 2023 perustetun Turvemaiden kestävän käytön osaamisklusterin toimintaa. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Tapahtuma on myös maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni ilmastotoimenpide-kokonaisuudesta rahoitettujen Turvepeltojen käytön tiekartta ja Alueelliset ratkaisukeinot eloperäisten maatalousmaiden ilmastovaikutusten hillitsemisessä -hankkeiden loppuseminaari.
Turvepeltojen tulevaisuus -osaamiskysely
Pyydämme sinua vastaamaan myös oheiseen kyselyyn, jossa kartoitetaan turvepeltojen kestävään käyttöön liittyviä osaamistarpeita. Kyselyyn vastaaminen vie vain muutaman minuutin ja vastaukset käsitellään anonyymisti: https://link.webropolsurveys.com/S/F33EAB77C6B37D81
Maankäyttösektorin ilmastoratkaisuja edistetään jatkossakin Hiilestä kiinni -yhteisössä. Tilaa yhteisön uutiskirje tästä linkistä.
Jos yhteisön toiminta kiinnostaa, niin kerrothan yhteystietosi, ideasi ja toiveesi tällä lomakkeella.
Tervetuloa mukaan!
4-6.7.2024 Farmari-maatalousnäyttelyssä Seinäjoella olemme sisähallissa Luonnonvarakeskuksen pisteellä. Luonnonvarakeskuksen pisteeltä löydät tietoa niin erikoiskasveista ja viljelykierroista, biokaasusta, energiayhteisöistä, kosteikkoviljelystä, turvepelloista, maatilojen muutosjoustavuudesta kuin Luonnonvarakeskuksen tilastopalveluista ja Taloustohtoristakin. Luonnonvarakeskus esittäytyy osana maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osastoa, SeinäjokiAreena A480. Osastolla tarjolla myös lavaohjelmaa, tietoiskuja ja haastatteluita. Lisäinfoa osoitteessa luke.fi/farmari2024.
15-17.8.2024 Lepaan puutarhanäyttelyssä Hattulassa olemme Luonnonvarakeskuksen pisteellä ja materiaaleja jaossa. Lepaalla Luonnonvarakeskus esittelee C-hallissa mm. puutarha- ja vihannestutkimusta, kuusten erikoismuotoja, katemateriaaleja ja puutarhatilastoja.
21.8.2024 Kainuun peltopäivässä Sotkamossa Pohjavaarassa Luonnonvarakeskuksen infopiste ja materiaaleja jaossa. Nurmi ja kylvö -teemainen pellonpiennartapahtuma järjestetään Nuasmaito Oy:n tilalla (Kekkolantie 2) klo 10-14. Tapahtumassa tulossa työnäytöksiä, esiteltävänä koneita ja paikalla lukuisia yritysedustajia. Pellolla nähtävissä mm. erilaisia kerääjäkasvikasvustoja kevätvehnän alla, ProAgrian asiantuntija niistä kertomassa lisätietoa. Tarjolla myös tietoa turvepelloista ja kosteikkoviljelystä sekä luonnonlaitumista. Lisätietoa tapahtumasta ProAgrian tapahtumakalenterissa.
Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU) – hankkeen väki on kesän mittaan mukana eri tapahtumissa:
Lisätietoja:
Karoliina Rimhanen, karoliina.rimhanen@luke.fi, p. 040 747 1255
Lämpimästi tervetuloa tapaamaan!
Teksti: Terhi Suojala-Ahlfors
Vihannesmaiden viljavuuden parantaminen oli teemana VIIVI- ja MURU-hankkeiden järjestämässä työpajassa, joka pidettiin Säkylässä 9.3.2023. Alustusten jälkeen keskusteltiin ryhmissä maanparannuksesta vihannestuotannossa – millaisia maanparannustoimia on käytetty ja kokeiltu sekä mitä hyötyjä ja hankaluuksia niihin liittyy. Toisaalta katsottiin tulevaisuuteen: millaiset ratkaisut kiinnostaisivat, mitkä asiat kannustavat kokeilemaan maanparannustoimia ja mitä tietoa tarvittaisiin lisää.
Maanparannustoimia käytössä monipuolisesti
Peltomaan hyvän kasvukunnon hoito lähtee peruskunnostuksesta: salaojituksesta ja kalkituksesta huolehtiminen on välttämätöntä. Peruskunnostus tulisi olla tehtynä ajoissa ennen vihannesten viljelyä, ja tämä voi olla joskus haastavaa vuokralohkoilla. Lisäksi kunnostuksen kustannukset pohdituttavat ajoittain. Peltojen ravinnetilan peruskunnostusta biotiitin avulla oli käyttänyt muutama viljelijä. Peltojen pinnan tasauksella on pyritty tasoittamaan kasvuoloja peltolohkon sisällä, kun painanteet on saatu poistettua.
Maanmuokkauksessa osa viljelijöistä on siirtynyt suorakylvöön viljavuosina, ja myös (syys)kyntöä on pyritty välttämään. Suorakylvössä ja muokkauksen keventämisessä keskustelua herätti, mitkä ovat pitkän aikavälin vaikutukset maahan ja viljelytoimien oikea ajoitus. Maahan syntyneitä tiivistymiä on useampi viljelijä pyrkinyt poistamaan jankkuroimalla, ja jankkuroinnin on koettu parantaneen pellon vesitaloutta. Haasteeksi todettiin sopivan jankkurointiajankohdan löytyminen. Lisäksi jankkurointi saattaa joillain lohkoilla nostaa kiviä pintakerroksiin.
Viljelykiertojen monipuolistaminen sekä maanparannus- ja kerääjäkasvien viljely olivat yleisesti kokeiltuja ja hyviksi havaittuja maanparannuksen keinoja. Nurmivuosien mukaan otto viljelykiertoon tuo paljon hyviä vaikutuksia, mutta vaikutukset kasvitauteihin ja joskus myös tuholaisiin (sepän toukat) mietityttävät. Ratkaisuna näihin haasteisiin on pitkäikäisten nurmien välttäminen. Nurmiviljelystä on saattanut olla haittaa vuokralohkoilla, joilla on aiemmin ollut pitkäikäisiä nurmia. Ylipäänsä todettiin, että viljelykierto on välttämätöntä, mutta joillain tiloilla kasvilajivalikoiman monipuolistaminen voi olla hankalaa ja seurauksena voi olla se, että erikoiskasveille käytössä oleva viljelyala pienenee.
Koko kesän saneeraus- tai maanparannuskasveja (mm. retikat, valkosinappi) oli kokeillut useampi viljelijä. Näiden kasvien avulla pyritään hallitsemaan tauteja ja rikkakasveja ja lisäämään monimuotoisuutta. Syväjuuriset kasvit rikkovat myös maahan syntyneitä tiivistymiä. Haasteina on löytää viljelykiertoon sopivia lajeja, ja toisaalta joissain tapauksissa pohdituttaa satokasvien viljelyalan pieneneminen.
Satokasvin jälkeen kylvettävistä tai viljan aluskasvina käytettävistä kerääjäkasveista oli monella kokemuksia. Vihannesten jälkeen oli kokeiltu mm. italianraiheinää, kevätviljoja ja hunajakukkaa. Näiden koettiin kuohkeuttavan maata, lisäävän pieneliöstötoimintaa ja pitävän rikkakasveja ja ravinnehuuhtoumia kurissa. Toisaalta pitkän kasvuajan vihannesten jälkeen kerääjäkasvien kylvö on mahdotonta. Syksyn märkyys voi myös haitata kerääjäkasvien kylvöä tai kerääjäkasvuston lopetusta. Jos kerääjäkasvien käytölle haetaan tukea, tukiehdot ovat melko kankeat. Myös muita syyskylvöisiä kasveja (ruis, syysohra) on hyödynnetty vihannesten jälkeen.
Muutama viljelijä oli kokeillut kipsin käyttöä pellolla, mutta tuloksista ei ollut vielä juuri tietoa. Kipsi ei sovi järvialueille, ja myös rakennekalkki kiinnostaa maanparannusaineena.
Jotkut viljelijät olivat käyttäneet sienimökompostia, jonka käyttöä rajoittaa korkea fosforipitoisuus, ja kasvijätekompostia. Karjanlannan käyttö on jäänyt nykypäivänä vähäiseksi, sillä sitä ei ole tärkeimmillä vihannesviljelyalueilla yleensä helposti saatavissa ja sen käyttöön vihannestuotannossa liittyy rajoituksia peltojen usein korkeiden fosforilukujen kuin sopimustuotannon ehtojen myötä.
Maanparannuksesta apua sään ääri-ilmiöihin varautumiseen
Näiden monipuolisten, jo kokeiltujen vaihtoehtojen lisäksi pohdittiin tulevia ratkaisuja vihannesmaiden kasvukunnon hoitoon. Maanparannusaineet, etenkin puupohjaiset materiaalit, kiinnostavat, mutta niiden pitkäaikaisvaikutuksia pohditaan. Samoin mietitään hyötyjä suhteessa mahdollisiin haittoihin. Tietoa maanparannusaineiden vaikutuksista ja käyttötavoista tarvitaan siis lisää.
Ylipäänsä keskustelijat totesivat, että vihannespeltojen syyshoitoon sadonkorjuun jälkeen on syytä panostaa entistä enemmän. On myös tärkeää varautua sään ääri-ilmiöihin, mm. parantaa veden varastointimahdollisuuksia niin viljelymaassa kuin kastelualtaiden ym. avulla.
Maanparannukseen kannustaakin tarve varautua sään ääri-ilmiöihin, jotka aiheuttavat ongelmia erityisesti huonorakenteisilla pelloilla. Maan rakenteen korjaaminen on vaikeampaa, kun se on jo päässyt huonoon kuntoon, eli ennalta ehkäisy on tarpeen. Maanparannukseen voidaan havahtua myös tilanteessa, jossa on jo todettu satotasojen laskeneen. Rikkakasvien hallitsemiseksi (mm. saunakukka) on myös tarpeen tehdä muutoksia viljelykäytännöissä.
Tietoa tarvitaan lisää
Uutta tietoa viljelyn suunnittelun tueksi tarvitaan mm. hyvistä kasviyhdistelmistä ja viljelykierroista: mitkä kasvit sopivat mihinkin tilanteeseen. Kasvipeitteisyyden lisääminen on vihannestuotannossa usein haastavaa: mitä keinoja tähän olisi käytettävissä. Myös Suomessa uusien kasvilajien ja -lajikkeiden ominaisuuksista ja viljelystä kaivataan lisää tietoa. Vihannesviljelyssä on käytössä paljon vuokramaita, ja näiden kunnostuksen ja viljelykierron suunnittelu on haastavaa – mitkä keinot olisivat parhaita vuokralohkojen kasvukunnon varmistamiseen?
Työpajan osallistujat olivat yleisesti sitä mieltä, että vihannestiloilla on tarpeen panostaa entistä enemmän viljelymaan hoitoon, etenkin sääolojen muuttuessa yhä haastavammiksi. Keinoja tarvitaan monipuolisesti pellon peruskunnostuksesta maanparannusaineiden käyttöön asti. Yleinen tuntuma oli se, että viljelykiertojen monipuolistaminen, kasvipeitteisyyden lisääminen ja maanparannus- ja kerääjäkasvien käyttö kiinnostivat osallistujia eniten. Näistä kuitenkin tarvitaan lisää kokemusta ja tutkimustietoa. Maanparannusaineiden käyttöä rajoittaa usein mm. peltojen korkea fosforiluku, ja toisaalta käyttökokemuksia ja tutkimustietoa erilaisista maanparannusaineista on vielä vähän.
webinaari ti 29.11.2022 klo 9.00-10.30
Webinaari järjestetään Teams-ohjelmalla ja siihen ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.
Osallistumislinkki: Liity kokoukseen napsauttamalla tästä
Oletko havainnut maa-aineksen kulumista pelloillasi? Onko pelloillasi eroosioherkkiä alueita? Minkä verran eroosio vie pelloilta maata ja hiiltä Suomessa? Webinaarissa esillä myös hiilikartoitusta! Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa kuulolle ja keskustelemaan!
Ohjelmassa:
Webinaarin tallenne.
Webinaarin järjestävät hankkeet:
Hiili hallintaan – ravinne ruokkimaan (HIHAT)
Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle (MURU)
Ennakkokysymyksiä webinaarin aiheista voi lähettää sähköpostitse 28.11. saakka: elisa.koskinen@luke.fi.
Webinaariin voi liittyä nettiselaimen kautta (suositus: Chrome), Teams-sovellusta ei tarvita tilaisuuden seuraamiseen. Teams-linkistä avautuvasta sivusta valitse ”Continue on this browser”.
Blogin kirjoittajat: Karoliina Rimhanen (Luke), Antti Luomala (AhlmanEdu), Ansa Palojärvi (Luke)
Maaperän ravintoverkko eli eliöyhteisö koostuu maaperäeläimistä kuten lieroista, hyppyhäntäisistä ja sukkulamadoista sekä mikroskooppisen pienistä alkueläimistä, rihmamaisista mikrosienistä ja yksisoluisista bakteereista. Maaperäeliöt ovat pieniä ja huomaamattomia otuksia, joita esiintyy runsaslukuisina maaperässä, yhdessä teelusikallisessa maata jopa satoja sukkulamatoja ja miljoonia bakteerisoluja. Yhdessä eliöt muodostavat maaperään moninaisia ravintoverkkoja. Kasvien juuret, juurieritteet sekä olki ja muut kasvintähteet ovat ravintoverkkojen energiansaannin perusta.
Maaperän ravintoverkon eliöt ovat monin tavoin merkityksellisiä ekosysteemien toiminnan kannalta ja niiden keskeistä roolia pellon kasvukunnossa ja tuottavuudessa on vasta vähitellen alettu ymmärtämään. Monipuolinen ja hyvinvoiva maaperän eliöyhteisö huolehtii nimittäin maan biologisen toiminnan ja monimuotoisuuden ylläpitämisestä, maan vedenläpäisy- ja pidätyskyvystä sekä ravinteiden kierrosta. Eliöt helpottavat esimerkiksi kasvien typen saantia, sillä ne mineralisoivat orgaanista typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Niiden tiedetään myös auttavan kasvitautien torjunnassa.
Ravintoverkot vaikuttavat myös hiilen kiertoon, mahdollistaen hiilen varastoitumisen pysyvään muotoon maaperässä ja tämän johdosta niillä on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Peltoekosysteemin resilienssin eli muutosjoustavuuden kannalta maaperän ravintoverkoilla on siten hyvin tärkeä merkitys. Maan kasvukuntoa parantamalla ravintoverkot kehittävät monin tavoin ekosysteemin vastustuskykyä ja häiriöiden sietokykyä, edistäen näin myös ilmastonmuutokseen varautumista.
Muutokset maaperän ravintoverkon koostumuksessa ja yhteyksissä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla ekosysteemien toimintaan ja pellon kasvukuntoon. Maaperän biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja siitä seuraavat vaikutukset ekosysteemien toimintoihin ovat suuria huolia maan tuottokyvyn ja myös ympäristön kannalta.
Maataloudessa viljelytoimet ohjaavat maaperän toimintoja. Siksi monipuolinen kasvivalikoima, maan tiivistämisen välttäminen ja maltillinen muokkaus sekä eloperäisen aineksen – kuten bioaktiivisen kompostin ja kompostiekstraktin – lisäys ovat keinoja, joilla maaperäeliöstö voidaan saada viihtymään omalla peltolohkolla.
Tervetuloa keskustelemaan aiheesta Tampereelle 16.11.2022
Tuottoa maanhoidosta – työpaja tarjoaa käytännönläheistä tietoa maaperän kasvukunnon merkityksestä ja mahdollisuuden keskustella aiheesta tutkijoiden ja viljelijöiden kanssa. Haluaisimme kuulla, mitä ajatuksia maan kasvukunnon hoito Sinussa herättää. Minkälaisia vaikutuksia tavoittelet maaperän kasvukunnon edistämisellä ja minkälaisia muutoksia olet huomannut omalla pellollasi?
Voit kertoa mielipiteesi kyselyssä
Ilmoittaudu tilaisuuteen täältä
Lämpimästi tervetuloa!
Järjestäjät: Ilmastoviisas ja muutosjoustava ruokajärjestelmä pellolta kuluttajalle, AhlmanEdu, MTK-Pirkanmaa
Tuottoa maanhoidosta – voiko uudistava viljely auttaa kustannuskriisissä? Tule keskustelemaan ja kuulemaan keinoista
16.11.2022 klo 9.30–15.30 AhlmanEdu, Selinin sali, Hallilantie 24, 33820 Tampere
9.30 Aamukahvi
10.00 Työpajan avaus, Heidi Tanhua AhlmanEdun toimitusjohtaja
10.05 Maaperän ravintoverkko on uudistavan viljelyn perusta tutkija Adam B. Cobb, SoilFoodWeb, tulkkaus suomeksi
10.35 Ilmastoviisaus ja muutosjoustavuus maataloudessa, tutkija Karoliina Rimhanen, Luonnonvarakeskus
11.00 Kasvukunnon edistäminen maatiloilla, pirkanmaalaisille viljelijöille tehdyn kyselyn antia
11.15 Maaperän ravintoverkon toiminta viljelijän eduksi, erikoistutkija Ansa Palojärvi, Luonnonvarakeskus
12.00–13.00 Omakustanteinen lounas, AhlmanEdun Ravintola Anna
13.00 Viljelijän puheenvuoron otsikko Philipp Mayer, Mantereen tila, Lempäälä
13.15 Kommenttipuheenvuoro, toiminnanjohtaja Visa Merikoski, MTK-Pirkanmaa
13.30 Toivottava tulevaisuus ja miten se saavutetaan, ryhmäkeskustelu
Iltapäiväkahvi noin klo 14
15.20 Ryhmäkeskustelun yhteenveto
15.30 Tilaisuus päättyy