Tässä tekstissä tarkastellaan, miten tulevaisuusajattelua ja -toimintaa syntyy osana maatilan monenlaisia vuorovaikutussuhteita. Maanviljelyssä tulevaisuuksiin kurkottavat pohdinnat ja päätökset perustuvat ympäristön, kuten sää- ja ilmasto-olosuhteiden, pellon kunnon ja kasvien kasvun, havainnointiin. Tekstin keskiössä onkin pohtia, mitä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ja sen huomioiminen tarkoittaa ilmastoviisaassa viljelyssä.
Edellisessä blogitekstissä kirjoitin, kuinka tulevaisuusajattelu ja -toiminta on usein tiedostamatonta taitoa käyttää tulevaisuuksiin liittyviä ajatuksia nykyhetken päätösten pohjana. Tulevaisuudentutkimuksessa tätä tulevaisuuksien käyttämistä kutsutaan käsitteellä ”antisipaatio”.Sillä kuvataan elollisten ja monien elottomienkin systeemien luontaista taipumusta säädellä omaa toimintaansa sisäisillä malleilla tulevasta (ks Poli 2017). Antisipaatioprosesseissa tulevaisuusajattelu ja -toiminta kytkeytyvät siis tiiviisti toisiinsa, sillä käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan tulevaisuuksiin liittyvien oletusten ja toiveiden käyttämistä toiminnan perustana. Käsitteenä antisipaatio kattaa kaiken tulevaisuussuuntautuneen toiminnan yksilötasolta yhteisöihin. Sanana se on arkikielessä vieras, koska sille ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä (engl. anticipation), joka sisältäisi tulevaisuusajatusten ja nykyhetken toiminnan välisen yhteyden.
Maanviljelyn kannalta tulevaisuusajattelun ja -toiminnan ymmärtäminen on tärkeää, sillä tulevaisuuksien pohdinta on jatkuvasti läsnä viljelijän työn arjessa sekä pitkillä että lyhyillä aikajänteillä. Maanviljelyssä antisipaatio tarkoittaa, että omaa toimintaansa suunnitellessa viljelijä havainnoi ympäristöään ja tekee päätöksiä huomioidensa mukaisesti. Kun viljelijä esimerkiksi tarkkailee kasvien, eläinten ja maan kuntoa ja sen perusteella suunnittelee viljely- ja hoitotoimia, kuten lannoitusta, viljelykiertoja tai maanmuokkauksen tarvetta, hän harjoittaa antisipaatiota. Tämä kyky toteuttaa tulevaisuusajattelua ja -toimintaa on luonnollinen osa paitsi viljelyn arkea, kaikkien elollisten olentojen ominaisuus.
Maatilan vuorovaikutussuhteet tuottavat tulevaisuusajattelua ja -toimintaa
Maatila koostuu hyvin monenlaisista elottomista ja elollisista vuorovaikutussuhteista. Viljelijä, perheenjäsenet, naapurit ja eliöyhteisöt pihapiirissä, pelloilla ja metsissä muodostavat sosiaalisia ja ekologisia verkostoja, jotka toiminnoissaan kiinnittyvät maisemiin, säätiloihin, koneisiin, rakennuksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Nämä kaikki voivat osallistua viljelijän päätöksentekoon ja suunnitelmiin. Kuten viljely itsessään tapahtuu osana maatilan kokonaisuutta, samoin tulevaisuuksiin liittyvät ajatukset ja päätökset syntyvät vuorovaikutuksessa viljelijän ympäristön ja kokemusmaailman kanssa. Lisäksi tulevaisuuspohdintoihin liittyy usein tunteita ja intuitiivisia huomioita, sekä määrällistä tietoa kuten mittauksia ja arviointeja.
Kun viljelijä huomioi sääolosuhteet ja niiden vaikutukset peltomaahan esimerkiksi jättämällä pellon kyntämättä syksyn sateiden ja märkyyden takia, maatilan elolliset ja elottomat vuorovaikutussuhteet kietoutuvat yhteen muodostaen antisipaatioprosessin. Samoin keväiset kuivuusjaksot voivat saada viljelijän parantamaan pellon vesitaloutta esimerkiksi syyskylvöisillä viljoilla tai maan rakenteesta huolehtimalla ja viljelyä monipuolistamalla. Vaikka monet viljelypäätökset, kuten kyntämättä jättäminen, tehtäisiin ensisijaisesti lyhyen aikavälin käytännöllisiä vaikutuksia punniten, ovat pienetkin päätökset osa laajempaa tulevaisuussuuntautunutta toimintaa, jolla voi edistää maan kasvukuntoa ja hiilen sitoutumista peltomaahan.
Antisipaatiota syntyy siis viljelijän herkkyydestä tunnistaa ja ottaa päätöksissään huomioon, mitä maaperä, kasvit, eläimet ja koneet tarvitsevat. Ilmastoviisaassa viljelyssä tämä tarkoittaa, että viljelijä pystyy yhdistämään ja soveltamaan tietoa paikallisista ja laajamittaisista muutoksista, kuten ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, oman tilan arjessa käytännölliseen tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan. Ilmastoviisas tulevaisuusajattelu ja -toiminta on siten vastavuoroista ja verkottunutta: sitä muodostuu suhteissa muihin maatilan eliöihin ja asioihin.
Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuuden huomioiminen tuo merkityksellisyyttä
Viljelijän työ on erityistä, koska sitä tehdään jatkuvassa yhteydessä monenlaisiin elollisiin ja elottomiin systeemeihin. Keskinäiset vuorovaikutussuhteet esimerkiksi maaperäbakteerien kanssa ovat aina olleet viljelyn edellytys. Monimuotoisten suhteiden vaaliminen on erottamaton osa etenkin uudistavan viljelyn periaatteita (Kallio & LaFleur 2023). Oleellista on huomata, ettei tulevaisuusajattelukaan paikannu vain ihmiseen itseensä. Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ei siten tarkoita vain viljelyn konkreettisia onnistumisia tuottaa satoa ja pitää huolta ympäristöstä, vaan laajempaa osallisuutta tuottaa antisipaatiota monilajisena yhteisönä. Tulevaisuusajattelun verkottuneisuuden huomioiminen rikastuttaa kykyä aistia ja hyödyntää erilaisten vuorovaikutussuhteiden tuomia mahdollisuuksia. Se auttaa viljelijää kehittämään toimintatapojaan ja edistämään kestävämpää viljelyä lisäten työn merkityksellisyyttä.
Onkin tärkeää pohtia, miten tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuutta viljelijän työssä voitaisiin tukea maatalouspolitiikassa, tutkimuksessa ja neuvonnassa. Lisäksi vastavuoroisuuden sisäistäminen voi muuttaa käsitystämme ilmastoviisaan viljelyn luonteesta. Viljelytoimien huolellinen suunnittelu ja maatilan eri toimintojen hallinnointi (Ilmastoviisas maatilayritys-kirjasta, Peltonen 2019) koostuu pienistä arkisista ilmastoviisaista havainnoista ja päätöksistä maatilan kokonaisuudessa. Se on jatkuvia ja yllättävästi aukeavia tulevaisuusajattelun ja -toiminnan kehriä nykyisyydessä.
blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi
Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa ja se käsittelee ilmastoviisasta viljelyä maatilan vuorovaikutussuhteissa tuottuvana antisipatorisena toimintana.
Kallio G, LaFleur W (2023) Ways of (un)knowing landscapes: Tracing more-than-human relations in regenerative agriculture. Journal of Rural Studies 101: 103059.
Poli R (2017) Introduction to Anticipation Studies. Springer International Publishing, Cham.
Peltonen S, Hagelberg E, Hakala K, Halmemies-Beauchet-Filleau A, Heinonsalo J, Huuskonen S et al. (2019) Ilmastoviisas maatilayritys. Tieto tuottamaan 145, ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja 1163, ProAgria Keskusten Liitto.
