Vihreä kasvu on toistunut viime vuosina monissa kansallisissa strategiapapereissa. Perinteisen teollisuuden eläessä murrosta haetaan uusia tuotteita ja kasvua vihreän teknologian alalta. Uusiutuvan energian kapasiteetin lisäys on ollut yksi osa tätä kehitystä. Kestävyyden lisäksi uusiutuviin energiamuotoihin kohdistetaan omavaraisuuden lisäämisen toiveita, koska Euroopan nykyinen energiantuotanto on liian riippuvaista ulkoisista lähteistä. Voisiko Suomeen syntyä seuraavien 10 vuoden aikana tilanne, jossa hyödynnetään huomattavasti nykyistä enemmän uusiutuvaa, paikallisista lähteistä tuotettua lähienergiaa ja samalla viedään ulkomaille hajautetun energian tuotantoteknologiaa ja järjestelmäratkaisuja?
Auringosta kasvua
Lähienergia-arvoketjun asiantuntijoille osoitetussa kaksivaiheisessa tutkimuksessa selvitettiin uusiutuvan, hajautetun energiantuotannon tulevaisuuden kasvua ja sen esteitä. Asiantuntijoiden mukaan Suomeen asennetun pientuotantokapasiteetin määrän sekä toivotaan että uskotaan lisääntyvän nykytasolta vuoteen 2025 mennessä. Aurinkoenergiaan perustuviin teknologioihin kohdistui eniten kasvuodotuksia. Teknologian kehittymisen myötä aurinkoenergian investointien hintojen nähtiin tulevan houkuttelevammaksi harvaan asutuilla alueilla. Ilma- ja maalämpöpumpuissa kasvuodotukset olivat maltillisia johtuen osaksi niiden vahvasta asemasta markkinoilla jo tälläkin hetkellä.
Asiantuntijat näkivät toivottavan kehityksen tiellä esteitä. Suurin ero asennetun kapasiteetin todennäköisen ja toivottavan kehityksen välillä nähtiin mikro-CHP-voimaloissa. Mikro-CHP teknologia nähtiin yleisesti muita teknologioita täydentävänä ja sopivana kysyntähuippujen tasaamiseen. Mikro-CHP-tuotantoa pidettiin kuitenkin teknisesti haastavana vaihtoehtona pienyritysten tai kotitalouksien energiantuotannossa.
Vaikea toimintaympäristö
Asiantuntijoita pyydettiin myös arvioimaan, miten he uskovat erilaisten toimintakonseptien kehittyvän vuoteen 2025 mennessä. Eniten uskottiin toimintamalleihin, joissa pientuotantolaitoksissa tuotetun uusiutuvan energian myy ja markkinoi perinteinen energiayhtiö. Lisäystä toivottiin myös yhteisinvestointeihin uusiutuvien pientuotantojärjestelmien hankinnassa sekä osuuskuntien tuottamassa paikallisessa ja hajautetussa energiassa. Näiden toimintamallien yleistymisen uskottiin kuitenkin todellisuudessa olevan selvästi toivottua vähäisempää. Esimerkiksi verotukseen liittyvien lainsäädännöllisten esteiden nähtiin vähentävän osuuskuntamuotoisen sähköntuotannon kannattavuutta. Yhteiskunnallisen ohjauksen rooli onkin keskeinen edistettäessä energian pientuotantokonseptien yleistymistä.
Toimintakonseptien (esim. energiaratkaisu ”avaimet käteen” -palvelulla) kehittymättömyys koettiin tärkeimmäksi kapasiteetin lisääntymisen esteeksi. Pientuotannossa keskeisiksi esteiksi koettiin lisäksi vaikeus löytää luotettavaa tietoa esimerkiksi omaan kiinteistöön sopivista uusiutuvan energian järjestelmistä, ammattitaitoisen myynti- tai asennuspalvelun riittämätön saatavuus, pientuotetun sähkön myymisen vaikeus tai kannattamattomuus sekä järjestelmien hinta. Kapasiteetin lisäykseen liitetyt esteet kuvaavat siten pitkälti pientuotantoon ryhtymisen vaikeutta pienten toimijoiden, kuten kotitalouksien ja pienyrittäjien näkökulmasta.
Alan uuden yritystoiminnan synnyttämisen esteiksi nousivat tukipolitiikan ennakoimattomuus, kysynnän puute liittyen ostajien mielenkiintoon uusiin energiaratkaisuihin, laitteistoja ja palveluja tarjoavien yritysten vaikeus saada rahoitusta, yritysten välisen yhteistyön puute sekä yleisemmin tutkimus- ja kehitysrahoituksen puute. Esteet koskevat siten yritysten toimintaympäristöä laajemminkin Suomessa niin asiakaskysynnän, toiminnan rahoittamisen kuin muiden yritysten kanssa yhdessä tehtävän kehitystyön näkökulmasta.
Lisää valintamahdollisuuksia
Bulkkisähkön rinnalla kuluttajalla on nykypäivänä jo vihreämpiä vaihtoehtoja valittavinaan. Mikäli uusiutuvan energian pientuotantoratkaisut yleistyvät ja niiden tuottama ylijäämäenergia tulee laajemmin tuotevaihtoehdoksi markkinoille, voi valveutunut kuluttaja ostaa läpinäkyvää ja jäljitettävää sähköä lähialueeltaan ja tukea paikallistaloutta ja sen työllisyyttä. Esimerkkejä tästä on jo olemassa (mm. Farmivirta Oulun seudulla). Pientuotantolaitos, esimerkiksi taloyhtiö tai maatilayritys, voi siten olla sähköä verkkoon myyvä tuottaja tai paikallinen lämpöyrittäjä. Markkinoille voi myös rakentua virtuaalivoimalatoimijoita, jotka kokoavat eri teknologioilla ja eri pientuotantolaitoksissa tuotettua sähköä ja lämpöä edelleen myytäväksi. Toimija voi tässä tapauksessa olla yhtä hyvin perinteinen energiayhtiö kuin uudenlainen taloyhtiö, joka hakee tuottoa uusiutuvan energian liiketoimintakonseptillaan.
Mitä kasvu vaatii?
Sähkön pientuotannon kasvun edellytyksenä nähtiin helppo liitettävyys verkkoon sekä mahdollisuus ylijäämäsähkön myyntiin. Sähköä saa kuitenkin syöttää verkkoon vain, jos sähkölle on ostaja ja ostajan kanssa saadaan sopimus aikaiseksi. Myynnin sijasta pientuotannossa korostetaan tällä hetkellä kiinteistökohtaista energiankäytön optimointia, joka onkin tärkeä näkökulma. Kuitenkin, kasvua tavoiteltaessa, markkinoidenkin tulisi toimia pientuotantoa edistävästi. Lisäksi kunnilla on keskeinen rooli pienenergiatuotannon edistämisessä kaavoitusratkaisuissa ja rakennuslupien helpotuksissa.
Tulokset perustuvat asiantuntijakyselyyn, johon osallistui 26 lähienergia-arvoketjun toimijaa syksyn 2013 ja talven 2014 välisenä aikana. Kysely toteutettiin DESY Lähienergia -hankkeessa yhtenä CLEEN Oy:n tutkimusohjelmista.
Pasi Rikkonen, Saija Rasi ja Vilja Varho
Kirjoittajat toimivat Luonnonvarakeskuksessa (Luke) erikoistutkijoina
Kirjoitus on julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 4.5.2015 vierasyliönä.
