Pienellä hollantilaisella saarella kasvaa perunoita, jotka sietävät tavallista paremmin kasvuympäristön suolaisuutta. Löytäjiensä mukaan perunat voivat olla avain miljoonien ruokaturvaan, kun makeasta kasteluvedestä on pulaa ja ilmastonmuutos lisää viljelymaiden suolaantumista.
Kenttäkokeissa testataan, mitkä perunalajikkeet ovat kestävimpiä kastelulle suolaisella vedellä. Perunalajikkeita tutkijat eivät kehitä itse, vaan saavat niitä muutamalta hollantilaiselta perunanjalostajalta.
Metsämaan osuus prosentteina maa-alasta. Kuva: Luonnonvarakeskus
Ilmastonmuutos voi lisätä Euroopan metsissä kuivuutta, myrskyjä, hyönteistuhoja, tulvia ja tulipaloja. Tulevaisuudessa on löydettävä keinoja, joilla metsiä voidaan suojata uhkia vastaan.
– Metsien käytön suunnittelussa on otettava entistä paremmin huomioon, miten ilmastonmuutos vaikuttaa metsien kestävyyteen muun käytön ohella, toteaa aluejohtaja Jari Parviainen Luonnonvarakeskuksesta.
Maanviljelijä Markus Eerola kertoi ILMASE-hankkeen loppuseminaarissa 2014, miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen.
Hyvinkääläiset Markus Eerola ja Minna Sakki-Eerola on valittu Itämeren alueen ympäristöystävällisimmiksi viljelijöiksi. Eerola ja Sakki-Eerola, jotka palkittiin jo kesällä Suomen ympäristöystävällisimpinä viljelijöinä, voittivat nyt kansainvälisen kilpailun.
Knehtilän tilalla on muun muassa tehostettu lannoitteiden käyttöä ja ravinteiden kierrätystä sekä parannettu maaperän rakennetta. Tilalla ei ole tyydytty vain luomuviljelyyn. Eerola on tehnyt tilallaan lukuisia erilaisia kokeiluja, joiden tavoitteena on parantaa viljelyn tuloksia sekä saavuttaa uusia ympäristöystävällisiä viljelykeinoja. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa tuubikompostointi-menetelmän kehittäminen hevosen lannalle sekä erilaiset biohiiltä ja orgaanisia lannoitteita koskevat kokeilut.
– Meille on selvää, että tärkeintä ympäristötyössä on kokonaisvaltaisuus. Niinpä otamme ympäristönäkökulmat huomioon kaikessa toiminnassamme. Ympäristöystävällisyys on myös taloudellisesti kannattavaa, sillä se on valttikortti tuotteidemme markkinoinnissa, Markus Eerola sanoo.
Itämeren viljelijöiden ympäristöpalkinnon tarkoituksena on välittää tietoa ympäristöystävällisemmästä viljelystä ja antaa tunnustusta maataloustuottajille, jotka ovat edelläkävijöitä vesistöjen rehevöitymistä vähentävien menetelmien käytössä. Kilpailu on järjestetty vuodesta 2009 alkaen.
FAO:n kansainvälisen maaperän teemavuoden kunniaksi Maaseutuverkoston Ympäristö- ja ilmastotyöryhmä järjestää maaperää poikkitieteellisesti esittelevään semiinaariin tiistaina 24.11.2015 kello 9-16 Helsingin Hotel Arthurin juhlasalissa.
Puhujina maaperän parhaita asiantuntijoita Suomesta ja Euroopasta. Lisäksi esityksiä rahoitukseen ja ratkaisuihin. Tule kuulemaan uutta asiaa ja verkostoitumaan samalla.Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille. Luvassa jotakin uutta jokaiselle takuuvarmasti!
Härkäpapu voi tarjota proteiinia ihmisille ja eläimille. kuva: Tapio Tuomela/MTT:n arkisto
Ihmisravinnoksi ja eläinten rehuksi saadaan vuonna 2030 proteiinia uusista lähteistä, jotka eivät kiihdytä ilmastonmuutosta ja löytyvät läheltä kuluttajaa. Uusia elintarvikkeita kehitetään tuottamalla ja prosessoimalla hyönteisiä, sieniä sekä kasviraaka-aineita.
Suurin osa ruokalautasellamme olevasta proteiinista on tällä hetkellä peräisin Brasiliasta, sillä tuotantoeläinten (sikojen ja siipikarjan) valkuaisrehu on pääosin siellä kasvatettua soijaa. Jos Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoiman ScenoProt-hankkeen visio toteutuu, vuonna 2030 ruoantuotantomme ei enää ole riippuvainen muutamasta brasilialaisesta suuryrityksestä.
– Hankkeen tavoitteena on kasvattaa Suomen valkuaisomavaraisuutta alle kahdestakymmenestä prosentista kuuteenkymmeneen. Sama muutos pitää saada aikaan koko Euroopassa, sillä soijanviljely tuhoaa sademetsäalueita Brasiliassa, mikä kiihdyttää ilmastonmuutosta, kertoo hankejohtaja, erikoistutkija Anne Pihlanto Lukesta.
Valkuaisomavaraisuutta pyritään kasvattamaan kehittämällä elintarvikkeita, joissa proteiinia on saatu uusista lähteistä, kuten hyönteisiä ja sieniä tuottamalla ja prosessoimalla uusia kasviraaka-aineita käyttökelpoisempaan muotoon.
kuva: Suomen Maaperätieteiden seura, FAO:n maaperän vuoden tiedotusmateriaalia, http://www.fao.org/3/d-ax374o.pdf
Vuonna 2015 vietetään YK:n yleiskokouksen julistamaa kansainvälistä maaperän vuotta. Vuoden tarkoituksena on kertoa maaperän merkityksestä ihmiskunnalle ja parantaa kansalaisten tietoisuutta maaperästä, sen toiminnasta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista.
Terve maaperä on terveen elämän perusta, sillä se takaa terveellisen ruoantuotannon. Maaperä on myös perusta rehu-, kuitu-, polttoaine- ja lääkekasvien viljelylle ja hoidolle. Maaperään on varastoitunut suuri määrä hiiltä, millä on merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. Lisäksi maaperä varastoi ja suodattaa vettä ja parantaa tulvien ja kuivuuden sietokykyä.
Teelusikallisessa maata voi olla tuhansia eliölajeja, miljoonia yksilöitä ja satoja metrejä sienirihmaa. Eri lajeilla on oma tehtävänsä maaperän toiminnassa kuten aineiden kierrossa. Maaperä on uusiutumaton resurssi ja siksi sen suojelu on välttämätöntä ruokaturvallisuudelle ja kestävälle tulevaisuudelle. Kansainvälisen maaperän vuoden tavoitteena on, että maaperän kestävä käyttö ja suojelu otettaisiin paremmin huomioon päätöksenteossa ja ihmisten toiminnoissa.
”Biotalouteen pitää satsata käytännössä, ei vain puheissa
Suomella on päästövähennysvelvoite. Kun suuret yritykset panevat kotimaisia laitoksiaan kiinni yhä suurempien voittojen toivossa, menetetään suuri määrä bioenergiaksi kelpaavia sivuvirtoja.
Eri puolilla Suomea on suuri määrä pieniä henkitoreissaan sinnitteleviä maatila- ja sahayrityksiä, joilla on tahtoa ja keinot tuottaa bioenergiaksi käytettävää biomassaa ja muuttaa se energiaksi. Toiminta vaatii neuvontaa, koordinaatiota ja investointeja. Nyt aika auttaa näitä yrittäjiä saamaan toiminta kannattavaksi kunnon koneilla ja hyvillä yhteistyökuvioilla.”
Elintarvikeketju on hyvin riippuvainen sähköstä. Luonnonvarakeskus selvittää, mitä alkutuotannossa, jalostuksessa ja jakelussa tapahtuu, kun sähkönjakelussa on häiriöitä. Näin ongelmiin voidaan varautua ja minimoida tuotannon keskeytykset. Selvityksessä haetaan myös tuotantoketjujen heikot lenkit ja tuotetaan parannusehdotuksia.
Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) -hanke sai rahoituksen valtakunnallisena maaseutuhankkeena. VILMA-hanke jatkaa ja syventää Ilmastonmuutos ja maaseutu (ILMASE)-hankkeessa aloitettua tiedonvälitystä maaseudun ilmastotyöstä.
VILMA-hankkeen päätavoite on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä, sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. Hanke jalostaa ja välittää tietoa sekä vahvistaa tietopohjaa ja toimintahalua maaseudun ja maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen edistämiseksi. Hanke tukee sekä maatalouden ilmastoviisaiden ratkaisujen kehittämistä että myös laajemmin maaseutua elinympäristönä, sen elinvoimaisuutta ja elinkeinoelämän kestävyyttä. Hankkeen suunniteltu toteutusaika on 2016-2018.
Pallaksen metsiä, soita ja tuntureita, Kuva: Timo Penttilä.
Maailmanlaajuinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu näkyy myös Pallas-tunturilla. Hiilidioksidipitoisuus on kohonnut tasaisesti noin 2 ppm vuodessa. Pitoisuudet ovat suurimmat talvella ja alhaisimmat kesällä, jolloin soiden ja metsien yhteyttäminen sitoo ilmakehän hiiltä. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.
Pallaksella on selvitetty kokeellisten tutkimusten avulla, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaisi pohjoisiin aapasoihin. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset soiden kasvihuonekaasupäästöihin ilmenevät etenkin silloin, kun lämpötilan nousuun liittyy soiden pohjavedenpinnan lasku. Kuivuminen vähentää suon luontaisia metaanipäästöjä ja hiilidioksidipäästöt hieman lisääntyvät. Suon hiilidioksidinielu kuitenkin säilyy pienestä lämpötilan noususta ja kuivahtamisesta huolimatta.
Tutkimuskohteena ollut pohjoinen aapasuo kesti ilmaston lämpenemistä ja kuivumista paremmin kuin Etelä-Suomessa sijaitseva vertailusuo. Samainen aapasuo osoittautui yllättäen myös tehokkaammaksi hiilen nieluksi kuin muutaman kilometrin päässä sijaitseva kuusimetsä.
