Ilmastonmuutoksessa hiilidioksidipitoisuus lisääntyy ilmakehässä ja lämpötila kohoaa. Tämä vaikuttaa peltoviljelyyn, sillä se kiihdyttää viljelykasvien kasvua ja kehitysrytmiä ja muuttaa kasvuoloja kuten maaperän ravinne- ja vesitaloutta.
Lämpenevässä ilmastossa niin luonnon kasvilajien kuin viljelykasvien sopeutuminen muuttuviin kasvuoloihin ratkaisee sen, miten ne menestyvät. Muuttuva ilmasto voi tuoda mukanaan uusia kasvilajeja ja aiemmin tuntemattomia tuholaisia.
Mitä muuta on odotettavissa? Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta löytyy napakka kooste Maatalous ja ilmastonmuutos, joka kertoo, miten ilmastonmuutos vaikuttaa peltoviljelyyn.
Webinaarissa toimii live-chat, jonka kautta voit kirjoittaa kysymyksiä työpajaan. Jos lähetyksessä on teknisiä ongelmia, niin voit ottaa yhteyttä numeroon 040 742 7763.
Työpajan alustukset myös videoidaan, ja videot ja alustusten kalvot tulevat myöhemmin saataville www.ilmastoviisas.fi –sivustolle.
Tapahtuma on tarkoitettu viljelijöiden, neuvojien ja maaseudun kehittäjien tiedonsaantiin ja keskusteluun ja se on kaikille avoin ja maksuton. Kahvi- ja lounastarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista 7.12. mennessä tästä ilmoittautumislinkistä tai riitta.savikko@luke.fi, puh. 050 571 4548. Myös ilmoittautumatta voi tulla mukaan.
Tapahtuma on tarkoitettu viljelijöiden, neuvojien ja maaseudun kehittäjien tiedonsaantiin ja keskusteluun ja se on kaikille avoin ja maksuton. Kahvi- ja lounastarjoilujen mitoittamiseksi toivomme ennakkoilmoittautumista 24.11. mennessä tästä ilmoittautumislinkistä tai riitta.savikko(at)luke.fi, puh. 050 571 4548. Myös ilmoittautumatta voi tulla mukaan.
Lämpimästi tervetuloa!
Riitta Savikko
tutkija
riitta.savikko(at)luke.fi, puh. 050 571 4548
Tilaisuuden järjestää Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) –hanke. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA) on Luonnonvarakeskuksen valtakunnallinen tiedonvälityshanke, jonka tavoitteena on edistää maaseudun tarpeista lähtevää ilmastotyötä sekä ilmastonmuutoksen hillintää että ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Hanke tiedottaa käytännönläheisesti ja monipuolisesti ilmastotoimista, jotka auttavat maatiloja varautumaan ilmastonmuutokseen ja edistävät sopeutumiskyvyn tietotaitoa suomalaisilla maatiloilla. VILMA-hanke on saanut rahoituksen vuosille 2016-2018 Manner-Suomen maaseudun
kehittämisohjelmasta 2014-2020 (rahoittajana Hämeen ELY-keskus).
Mikkelissä järjestettiin ke 17.8.2016 Peltohavaintopäivä. Päivän aikana tutustuttiin mm. erikoiskasvien viljelyyn, viherlannoitus- ja kerääjäkasveihin, seosviljelyyn, maan kasvukunnon havainnointiin sekä palkokasveihin. Tapahtumapaikkana olivat Luonnonvarakeskuksen tutkimuspellot Karilassa.
VILMA-hanke esitteli päivässä seosviljelyä härkäpapu-ohra-seoksen kokeiluruutujen äärellä. Ihan päivän lopuksi pääsi tutustumaan myös ohran lajikeseokseen. Seosviljelystä kertoi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sari Himanen. Peltohavaintopäivässä VILMA-hankkeen osiossa perehdyttiin myös palkokasvien tarjoamiin hyötyihin palkokasvien havaintoruuduilla Luonnonvarakeskuksen tutkijan Pentti Seurin johdolla. Palkokasvien havaintoruutujen laji- ja lajikekooste.
Peltohavaintopäivän järjestivät ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja HY Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Yhteistyökumppanina Aluekehityssäätiön Maanosaaja®. Hankkeiden rahoittajina ovat EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ja Hämeen ELY-keskus.
Riitta Savikurki Pro Agria Etelä-Savosta kertoo tattarin viljelystä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.Viherlannoitus- ja kerääjäkasveista ja niiden viherlannoitusvaikutuksista kertovat Sari Iivonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista ja Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.Maan rakennetta voi tarkastella kaivamalla pellosta lapiollisen maata. Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista neuvoi, mihin kiinnittää huomiota: esimerkiksi mureneeko sormissa helposti, löytyykö matoja, tuoksuuko hyvältä kukkamullalta. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.Marjo Keskitalo Luonnonvarakeskuksesta kertoi kuminan viljelystä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.Eri palkokasvien ominaispiirteitä valaisi Pentti Seuri Luonnonvarakeskuksesta. Kuvassa taustalla valkolupiini-ohra -seos. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Kuva 1. Sekaviljelyn muotoja (vasemmalta): 1) maissin ja pavun rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosviljelyä, 5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville Heimala.
Sekaviljely, eli kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason monimuotoisuutta lisäävä viljelymenetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö. Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravinteet ja vesi tehokkaasti, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa.
Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.
Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle -hankkeessa on tuotettu uusi tietokortti palkokasveista. Tietokortin ovat kirjoittaneet Pentti Seuri ja Meri Saarnia Luonnonvarakeskuksesta. Tietokortista löydät tietoa myös eri palkokasvien viljelyn avuksi. Tähän infopakettiin kannattaa tutustua!
Ajo-opasteiden käyttö – tarkkuutta kasvinviljelyyn paikkatietoteknologialla
Paikalla mm. Eurofins Viljavuuspalvelu, Geotrim, Finola, Virtasalmen Viljatuote. Pelloilla on sekä luomu- että tavanomaisen viljelyn kokeita. Kahvio.
Tapahtumaan on vapaa pääsy. Tervetuloa!
Tiedustelut: Päivi Kurki p. 029 532 6285, Riitta Savikurki p. 040 680 6820
Järjestäjinä ProAgria Etelä-Savon, Maa- ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittaa EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.
Aurassa 14.7. järjestetyn työnäytöspäivän aiheina olivat nurmen lopetus ja kasvualustan valmistaminen syysöljykasveille sekä mekaaninen rikkakasvien torjunta.
Päivä aloitettiin pohtimalla yhdessä, miksi peltoja muokataan. Muokkauksen tavoitteiksi keskusteluissa nousivat ainakin seuraavat: saada peltoon vesitilaa ja ilmatilaa, saada ravinteet kasvien ulottuville, saada kasvimassa peltoon, hallita rikkakasveja, saada aikaan hyvä kylvöalusta. Joskus peltotöiden tarkoitus voi olla päästä pois kodin hulinastakin.
Pellonpiennarpäivä kiinnosti laajaa osallistujajoukkoa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Peltomaan muokkauksessa, ilmanvaihdossa ja ravinnekierrätyksessä viljelijän tärkeitä työntekijöitä ovat lierot. Lierot pystyvät hankkimaan ravintonsa vain pellon pinnasta. Jotta viljelijä peltoa muokatessaan ei aiheuttaisi nälkäkuolemaa työntekijöilleen, tulisi pellon pintaan jäädä vähintään 30 % kasvipeitteisyys. Mistä sitten tietää, milloin on pintaan jäänyt sopiva kasvipeitteisyyden määrä? Tutkija-viljelijä TkT Tuomas Mattila OSMO-hankkeesta neuvoi niksin: laita pellolle 2 m mittanauhaa. Katso 10 cm, 20 cm, 30 cm..180cm, 190 cm, 200 cm eli tasakymmenten viivan kohdalta, jäikö siihen kohtaan kasvinpala. Kerro tulos viidellä. Näin saat kasvipeitteisyysprosentin arvion. Eikä ole tarkoitus kulkea mittanauhan kanssa peltoa läpi, vaan harjoittaa silmää jokusen mittauksen verran.
Tuomas Mattila selvittää pellonkasvipeitteisyysprosenttia. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Päivässä opittiin, että nurmen päättömuokkaukseen, hyvän kasvualustan aikaansaamiseen syysöljykasveille ja rikkakasvien hallintaan on olemassa monenlaisia koneita. Niihin päästiin tutustumaan työnäytöksissä. Mukana oli useita erilaisia lautasmuokkaimia, kultivaattoreita, jankkureita, matalakyntöaura ja siivetön kyntöaura sekä kelajyrsin ja vetojyrsin, juolannostin sekä laserohjattu pellon tasain.
Kelajyrsin ja sen työjälki esittelyssä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Heikki Ajosenpää kannusti viljelijöitä tutkimaan pelloillaan, millaista jälkeä omat koneet tekevät. Havaintojen pohjalta voi parantaa säätöjä seuraavaan muokkauskertaan. Hyvän kylvöalustan aikaansaamiseen hän antoi myös muutaman neuvon. Ensimmäinen muokkauskerta kannattaa tehdä pienemmällä työsyvyydellä, siis lähempänä pellon pintaa. Sen jälkeen pellon annetaan kuivahtaa tovi. Parin viikon päästä ajetaan ristikkäiseen suuntaan (kohtisuoraan ensimmäisen muokkauskerran työsuuntaan) ja inan syvemmällä työsyvyydellä. Tauon aikana rikkakasvit käyttävät ravintovarastojaan kasvuun ja toinen muokkauskerta nitistää rikkoja tehokkaasti. Sitten pääsee kylvämään.
Jukka Rajala, Heikki Ajosenpää, Tuomas Mattila ja Janne Rauhansuu tutkimassa muokkausjälkeä lapion kanssa. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Tapahtuma kiinnosti viljelijöitä kovasti. Pellonpiennarpäivään osallistui noin 170 henkilöä. Tapahtuman järjesti OSMO-hanke (OSMO – Osaamista ja työkaluja resurssitehokkaaseen maan kasvukunnon hoitoon yhteistyöllä). Hanketta toteuttavat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja ProAgria Länsi-Suomi. Yhteistyökumppaneina tapahtumassa mukana olivat BSAG ja Järki-hanke, Luken VILMA-hanke sekä varsinais-suomalaiset Maan kasvukunnon osaajat ja Lounais-Suomen luonnonmukaisen viljelyn yhdistys.
Riitta Savikko
VILMA-hankkeen esittelypisteellä pellonpiennarpäivässä 14.7.2016 sai tutustua palkokasvien juurinystyröihin ja siemeniin, osallistua tietovisaan ja napata mukaan esitteitä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
OKRA-maatalousnäyttely järjestettiin Oripäässä 6-9.7.2016. Neljän näyttelypäivän aikana kävijöitä oli tapahtumassa ennätysmäärä, 83 500. Luonnonvarakeskuksen osastolla sisähallissa riitti myös hulinaa. Luonnonvarakeskuksen osastolla esittelyssä olivat niin palkokasvit, erikoiskasvit, kasvitaudit ja kasvintuhoojat, ravinnekierrätyksen ajankohtaisteemat kuin maatalousautomaation uudet tuuletkin.
Luonnonvarakeskuksen osastolla liikkui turkoosipukeista porukkaa. Smurffejako? Ei vaan tutkimusväkeä. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke kiikutti OKRAan esille erilaisia palkokasveja. Palkokasvit ovat esimerkki ilmastoviisaasta ja monihyötyisestä ratkaisusta. Palkokasveista on moneksi, ne tarjoavat valkuaista, viherlannoitusta ja maanparannusta.
Palkokasvit ottavat typpeä ilmakehästä ja tuottavat runsaasti valkuaista. Palkokasvien satoa voi käyttää monipuolisesti joko ihmisten ravintona, eläinten rehuna tai viherlannoitukseen. Eläinten rehuna kotimaisten palkokasvien käyttö lisää valkuaisrehuomavaraisuutta. Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Typpilannoitusvaikutuksen lisäksi palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta; palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.
Herne ja härkäpapu olivat näyttelyvieraille tutuimmat palkokasvit. Tunnistatko ne kuvista?
Palkokasvien siemeniä, veriapila, puna-apila ja valkoapila (samassa keskimmäisessä sangossa) ja herne VILMA-hankkeen esittelypisteellä OKRAssa 2016. Kuva: Meri Saarnia / Luken arkisto.Säkillinen palkokasveja OKRAssa. Takana vasemmalla soija ja oikealla härkäpu. Keskellä vasemmalla valkolopiini ja oikealla rehuvirna. Edessä vasemmalla sinimailanen ja oikealla vuohenherne. Kuva: Riitta Savikko / Luken arkisto.
Yhdessä Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön –hankkeen kanssa pidimme Luken pisteellä tietovisaa. Tietovisaan osallistui 212 henkilöä. Joka päivä osallistujien kesken arvottiin kaksi kupilka-eräkupposta. Kupilkat on postitettu arpaonnen suosimille henkilöille.
Osastollamme piipahtaneiden kysymykset vaihtelivat niin tuhohyönteisistä ja kasvitaudeista luomuviljelyyn kuin tattarin viljelynikseistä kvinoaresepteihin. Metsä- ja riista-aiheista tietoakin kaivattiin, samoin maaperätietoutta. Muutama pisteellä kävijä toivoi tutkimusta, josta olisi konkreettista käytännön hyötyä: esimerkiksi peltojen parhaista muokkaustavoista (tai muokkaamattomuudesta) ja vesitalouden parantamisesta toivottiin tietoa. Palkokasveista olisi kaivattu syvällistä tietoa tukiehtojen ekologisen alan täyttämisestä, valkolupiinin valkuaiskoostumuksesta, härkäpavun viljelystä, vuohenherneen vieraslajiominaisuuksista, sinimailasen juuriston kasvuvauhdista, soijan kokeiluista Suomessa ja possuille sopivasta valkuaiskasviseoksesta. Osaan kysymyksistä tutkijoiden yhteisvoimin löytyi vastauksia, mutta paljon jäi vastaamattakin. Joihinkin kysymyksiin vastauksia löytyy esimerkiksi Valkuaisfoorumin julkaisusta, Luomutilan valkuaiskasvioppaasta ja Nautatilojen rehukasvivalikoima laajemmaksi? –raportista.
Peltohavaintopäivässä Mikkelissä ke 29.6. Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle (VILMA)-hanke esitteli mm. palkokasveja näytesangoissa ja ohra+härkäpapu-seoskokeilua.
Luonnonvarakeskuksen tutkimuspelloilla Karilassa vietetyssä peltohavaintopäivässä pääsi tutustumaan mm. pellon kasvukunnon arviointiin, lapiotestiin, viherlannoituskasvustoihin, erikoiskasveihin ja palkokasveihin. Päivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kiitos kaikille kävijöille! Tervetuloa seuraavaan peltohavaintopäivään ke 17.8.!
Peltohavaintopäivän järjestivät: ProAgria Etelä-Savon, Maa-ja kotitalousnaisten, Luonnonvarakeskuksen ja Ruralian hankkeet: Ravinnepiika, Kipakka, Peltohavainto, REVI ja VILMA. Rahoittajat: EU:n Maaseuturahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus.
Peltohavaintopäivään osallistui reilut 60 henkilöä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.Palkokasvien näytesankoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.Peltomaan rakennetta tutkimassa. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.
Pirjo Kivijärvi Luonnonvarakeskuksesta esittelee viherlannoituskasvustoja. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.Jukka Rajala Ruralia-instituutista esittelee peltomaan rakenteen tutkimista lapiotestillä. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.Tutustumassa erikoiskasveihin, mm. öljyhamppuun, kvinoaan ja spelttiin. Kuva Sanna Kauppinen / Luken arkisto.
