rivisekaviljelyä, 2) herneen ja viljan seosviljelyä, 3) valkoapilaa
kaistaviljeltynä parsakaalin peitekasvina, 4) viljan lajikeseosviljelyä,
5) monimuotoisuuskaista on myös sekaviljelyä. Kuva: Ville
Heimala.
Sekaviljely, eli kahden tai useamman viljelykasvilajin tai -lajikkeen viljely yhdessä, on peltotason monimuotoisuutta lisäävä viljelymenetelmä, josta voi hyötyä niin sadontuotto kuin ympäristö. Sekaviljelyssä hyödynnetään peltoala sekä kasvutekijät, kuten valo, ravinteet ja vesi tehokkaasti, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa.
Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä -tietokortti kertoo seka- ja seosviljelyn hyödyistä. Tietokortista löytyy myös tietoa käytännön kokeiluista ja tilaesimerkkinä on Marko Väljän tila Kauhajoelta. Tietokortin tekstin on kirjoittanut Sari Himanen. Tietolaatikoita ovat kirjoittaneet myös Hannu Känkänen ja Hanna Mäkinen. Kirjoittajat tutkivat seka- ja seosviljelyä Luonnonvarakeskuksessa. Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä -tietokorttiin kannattaa perehtyä!
