kuva: Janne Lehtinen/ Luonnonvarakeskuksen arkisto
Meidän tulee luoda ja tuoda esiin ne ratkaisut, jotka toimivat suomalaisissa oloissa maaseudulla. Ilmastonmuutos on iso kysymys merenrannoilla sijaitseville miljoonakaupungeille ympäri maailman, ja ne totta kai tuovat päätöksentekopöydissä esiin omiin oloihinsa sopivia ratkaisuja. Se, että esillä ovat isojen kaupunkien ratkaisut, on hyvä alku, mutta ratkaisujen kirjo on laaja. Maaseudun ilmastotyö on itse tekemistä, omannäköisten ratkaisujen etsimistä ja räätälöimistä. Uusien ratkaisujen synnyttäminen vaatii myös rohkeutta tehdä asioita, joiden lopputulos on epävarma. Aloittaa voisi kenties vaikkapa yhteistyöverkkojen kutomisesta.
Eduskunta hyväksyi 6.3.2015 ilmastolain selvällä enemmistöllä. Ilmastolaki on hallituksen ja eduskunnan työkalu, jolla Suomen päästövähennystavoitteet saavutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti. Laissa asetetaan vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tavoite on linjassa niin kansallisella, kansainvälisellä kuin Euroopan unionin tasolla asetettujen ilmastotavoitteiden kanssa.
Ilmastolailla luodaan pohja ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle ja systemaattiselle suunnittelulle ja seurannalle. Lakisääteinen suunnittelujärjestelmä vahvistaa ilmastopolitiikan pitkän aikavälin ennustettavuutta ja siten kannustaa päästöjen vähentämistoimiin uuden puhtaan teknologian avulla. Ilmastolaki lisää ilmastopoliittisen suunnittelun avoimuutta sekä vahvistaa eduskunnan roolia ilmastopolitiikassa.
Lain mukaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä laaditaan vähintään kymmenen vuoden välein pitkän aikavälin suunnitelma ja kerran vaalikaudessa keskipitkän aikavälin suunnitelma. Pitkän aikavälin suunnitelma kattaa kaikki kasvihuonekaasupäästöt, ja siinä tarkastellaan vuoteen 2050 ulottuvia päästövähennyspolkuja ja niihin liittyviä keskeisiä toimia päästöjen vähentämiseksi. Keskipitkän aikavälin suunnitelma koskee päästökaupan ulkopuolisia aloja – liikennettä, asumista ja maataloutta – ja siihen sisältyvät toimet ovat konkreettisempia ja yksityiskohtaisempia kuin pitkän aikavälin suunnitelman toimet. Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta laaditaan oma suunnitelmansa vähintään kymmenen vuoden välein.
Suunnitelmien valmisteluun antaa oman panoksensa riippumaton tieteellinen elin, ilmastopaneeli, jonka tehtävänä on koota ja eritellä ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumista koskevaa tietoa hallituksen ja yleisön käytettäväksi.
Lain on tarkoitus tulla voimaan tulevan vaalikauden alussa. Valmistelutyö lain toimeenpanon toteuttamiseksi on tarkoitus aloittaa välittömästi. Kirjaus ilmastolain säätämisestä sisällytettiin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan vuonna 2011. Ilmastolakeja on viime vuosina säädetty useissa muissakin EU-maissa ja myös muualla maailmassa.
VTT on laatinut maa- ja metsätalousministeriölle tiekartan, jolla linjataan toimia Suomen täydennysproteiinin omavaraisuuden nostamiseksi nykyisestä noin 15 prosentista 30 prosenttiin. Muutos parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja samalla turvaisi monimuotoisen viljelylajiston Suomen pelloilla. Tiekarttatyössä tunnistetut keinot muutoksen aikaansaamiseksi liittyvät alkutuotannon kehittämiseen kotimaisen proteiinituotannon lisäämiseksi, kotimaisen proteiinin rehukäytön tehostamiseen ja monipuolistamiseen sekä lisääntyvään kotimaisen kasviproteiinin käyttöön ihmisravintona.
Proteiiniomavaraisuus ja siihen liittyvä huoltovarmuus ovat nousseet keskustelunaiheiksi viime vuosina, koska täydennysproteiinin käyttö perustuu lähes täysin tuontisoijaan. Soijan viljely on keskittynyt harvoille alueille maailmassa ja sen hintaan vaikuttaa satotasojen ja kysynnän lisäksi myös maailmanpoliittinen tilanne.
Proteiiniomavaraisuuden merkittävä nostaminen Suomessa edellyttää alkutuotannon kehittämistä, rehukäytön tehostamista ja monipuolistamista sekä kasviproteiinin käytön lisäämistä ihmisravintona.
Tulevaisuudessa proteiiniomavaraisuuteen vaikuttavat erityisesti rehuproteiinin tuotantotavat, viljeltävät kasvit, viljelysmaan tuottavuus ja tuotantoketjun yhteistyö. Pidemmällä aikavälillä voidaan proteiinitarpeeseen vaikuttaa myös tarkentamalla ruokinta- ja ravintosuosituksia. Monipuolinen kasviperäisen proteiinin käyttö ihmisruokavaliossa tekee proteiinikasveista houkuttelevampia viljelylle ja parantaa niiden viljelyn kannattavuutta. Kasviperäisen proteiinin käyttöä ihmisravintona voidaan edistää kehittämällä kuluttajaa houkuttelevia tuotteita ja parantamalla niiden saatavuutta.
Luonnonvarakeskuksen Sotkamon tutkimusasemalla tutkitaan koko biokaasuntuotantoketjun hallintaa pellolta auton ja traktorin polttoaineeksi. Tutkimusasemalle on rakennettu moderni, kuivamädätykseen perustuva biokaasulaitos, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Syntyvällä biokaasulla lämmitetään Sotkamon tutkimusaseman kiinteistöt. Lue lisää VuoGas-tutkimuksesta.
Miten Pohjois-Karjala viitoittaa tietä energiaomavaraisen, öljyvapaan ja elinvoimaisen maaseudun kehittämisen edelläkävijänä? Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) Ekosysteemipalvelut-verkosto ja Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKES Oy:n hallinnoima Teolliset Symbioosit -hanke kutsuvat tutustumaan innovatiivisten yrittäjien kokemuksiin lämpöyrittäjyyden, metsäenergian ja maatilojen energiaomavaraisuuden lisäämisessä.
Retkellä tutustutaan vuoden 2014 lämpöyrityksenä palkittuun Enon energiaosuuskuntaan, joka tuottaa hakkeella lämpöä Enon keskustan kiinteistöjen ja omakotitalojen tarpeisiin. Nurmes puolestaan on panostanut uusiutuvan energiantuotantoon niin kaupungin kuin yritystenkin puolesta. Nurmes rakentaa vihreän teollisuuden aluetta, jonne on suunnitteilla ison kokoluokan biojalostamo, bioterminaali sekä uusi raideliikenteen purku- ja lastauspaikka. Retkellä tutustutaan myös maatilamittakaavan sähkön ja lämmön tuotantoon Kuittilan maatilalla. Karjalan Metsä ja Energia Oy esittelee puuenergialiiketoimintaansa ja parhaillaan rakennettavaa bioterminaalia.
Ennakkoilmoittautumiset viimeistään 3.3. airi.matila[a]tapio.fi. Lue lisää tapahtuman ohjelmasta.
Maatalous on ilmastonmuutokseen liittyen niin seurausten kärsijä, ongelmien aiheuttaja kuin myös tärkeä osa ratkaisua. Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat vakavasti ruuantuotantoon. Maanviljelijät sekä maaseudun asukkaat ovat ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien joukossa. Ruuantuotannon edellytykset uhkaavat heiketä erityisesti niillä alueilla, joilla jo nyt kärsitään ruokaturvattomuudesta. Vaikka ilmastonmuutos on vain yksi käsillä olevista ruokaturvan haasteista, sen vaikutukset voivat mitätöidä kaikki muut kehitysponnistelut.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevan raportin (2014) mukaan maatalous ja maankäyttötuottavat yhteensä noin neljänneksen kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä ja uhkaavat jatkaa kasvua, koska väestönkasvu ja ruokamieltymysten muutokset pakottavat tuottamaan yhä enemmän ruokaa ja rehua. Samaan aikaan ruokaa kuitenkin joutuu hukkaan käsittämättömän suuria määriä, jopa noin kolmannes tuotetusta määrästä. Osa ruuantuotannon lisätarpeesta voitaisiin korvata pienentämällä ruuan hävikkiä, mikä vähentäisi myös haitallisia päästöjä sekä muita kielteisiä vaikutuksia.
Onneksi myös maataloudessa on merkittäviä mahdollisuuksia vähentää päästöjä sekä lisätä maaperän ja kasvillisuuden hiilivarantoa. IPCC on arvioinut maatalouden pystyvän vähentämään päästöjä ja sitomaan hiiltä vuosittain lähes saman verran kuin se niitä aiheuttaa.
Lue lisää globaaleista näkökulmista YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä FAO:ssa työskentelevien Kaisa Karttusen ja Maria Nuutisen kirjoittamasta nettiartikkelista.
YK:n yleiskokous on julistanut vuoden 2015 maaperän vuodeksi teemalla ”Healthy Soils for a Healthy Life”. Teemalla on tarkoitus lisätä tietoisuutta ja ymmärtämystä maaperän tärkeydestä ruokaturvan ja välttämättömien ekosysteemin toimintojen kannalta.
Maaperä syntyy kallioperästä rapautumalla. Sillä katsotaan olevan neljä tärkeätä funktiota: se toimii ruoan ja biomassan tuottajana, vaikuttaa keskeisesti pinta- ja pohjavesien laatuun, on tärkeä elinympäristö hyvin mittavalle ja osin vielä tuntemattomalle eliökunnalle sekä toimii ilmakehän koostumuksen säätelijänä eli ”maapallon ihona”. Maaperän hiilivarasto on lähes tuplasti isompi kuin koko kasvikunnan ja ilmakehän hiilen määrä yhteensä.
Jepuan biokaasulaitos. Kuvan lähde https://www.maaseutu.fi/ fi/kaytannon-oivalluksia/ ymparisto/Sivut/ energiakyla.aspx .
Suomessa halutaan lisätä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa osana kestävää energiapolitiikkaa ja vihreän talouden kasvua. Tiellä on kuitenkin merkittäviä haasteita maaseudun energiantuotannon toimintaedellytyksien, kannattavuuden ja kilpailukyvyn osalta. Miten pääsemme sanoista tekoihin? Mitä politiikkakeinoja, innovaatioita ja resursseja tarvitaan? Kenen tulisi toimia, jotta haitallinen sääntely puretaan, investoinnit kohdennetaan oikein ja hajautettu uusiutuvan energiantuotanto valjastetaan palvelemaan maaseudun ja koko kansantalouden kestävää kehitystä?
Tule kertomaan ajatuksiasi ja näkemyksiäsi Vaasaan 19.1.2015.
Hajautettu energiantuotanto kestävän kasvun moottorina -työpaja esittelee uusinta asiantuntijatietoa ja toimijoiden konkreettisia kokemuksia alan haasteista ja pullonkauloista, sekä tarvittavista toimenpiteistä ja innovatiivisista liiketoimintamalleista. Työpajassa päättäjät, energian pientuottajat ja asiantuntijat jakavat näkemyksiään ja keskustelevat kovien faktojen äärellä. He haluavat kuulla myös sinulta, miten energiapuhe muunnetaan energiateoiksi.
Vaasan yliopisto, Auditorio Nissi, Wolffintie 34. 19.1.2015 klo 10:30-16.
11:10 Puheenvuorot: hajautettu energiantuotanto maaseudulla ja kansantaloudessa
Maaseudun uusiutuva energia ekosysteemipalveluna ja uudet liiketoimintamallit – Ville Tuomi, Vaasan yliopisto
Missä vika ja mitä voitaisiin tehdä hajautetun uusiutuvan energiantuotannon kannattavuuden parantamiseksi? – Tapio Tuomi, Lähienergialiitto
Valtiohallinnon näkökulma: Pienimuotoisen energiatuotannon edistämistyöryhmän tulokset – Aimo Aalto, Työ- ja elinkeinoministeriö, Energiaosasto
12:15 Lounas (omakustanteinen)
13:00 Puheenvuorot: tuottajien ja pilottien kokemuksia
Jeppo Kraft – Kurt Stenvall
Pohjanmaan Energiakylät – Ari Haapanen
Maaseudun uusiutuvan energian kehittämissuunnitelma – Irja Ruokamo, USVA-hanke
14:00 Paneelikeskustelu: hajautettu uusiutuvan energiantuotanto – sanoista tekoihin
Mats Nylund, Aimo Aalto, Kurt Stenvall, Ari Haapanen, Irja Ruokamo sekä Jukka Kajan (Joukon Voima) ja Tapio Ala-Reinikka (Lähienergialiitto) – moderaattori Pekka Peura, Vaasan yliopisto
14:45 Yleisön kysymykset paneelille
15:30 Työpajan yhteenveto ja tilaisuuden päätös
16:00 Kahvitarjoilu ja vapaata keskustelua
Järjestäjät: Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän Ekosysteemipalvelut-verkosto yhdessä Identitetsbaserat nätverkin, Suomen Lähienergialiiton, Vaasan yliopiston Levon-instituutin ja Maaseudun maankäyttö ja infrastruktuuri-verkoston kanssa.
Lisätietoja
Salla Rantala, Suomen ympäristökeskus SYKE, salla.rantala@ymparisto.fi
“Minä haluan tehdä jotain, jollain sähkö on tuotettava. Tämä on lisäksi taloudellisesti kannattavaa!”, toteaa Timo Miettinen. Kuva: Aapo Väänänen.
Työ ja elinkeinoministeriön asettama pienimuotoisen energiantuotannon edistämistyöryhmä julkaisi loppuraporttinsa 16.12.2014.
Pientuotannon osuus sähkön kokonaistuotannosta Suomessa on nykyisin vielä vähäinen. Piensähköntuotannon kokonaispotentiaalin arvioidaan olevan vuoteen 2020 mennessä noin 600 MW asennettua kapasiteettia, mikä tarkoittaa noin 1 TWh sähköntuotantoa. Merkittävää kasvua voidaan odottaa etenkin aurinkosähköjärjestelmien osalta. Potentiaalin toteutuminen riippuu mm. pientuotannon taloudellisesta kannattavuudesta, teknisestä ja hallinnollisesta sujuvuudesta sekä tiedon saatavuudesta, jotka ovat pientuotannon kehityksen kannalta keskeisimmät haasteet.
Pientuottaja hyötyy investoinnistaan eniten käyttäessään kaiken mahdollisen tuottamansa sähkön itse ostosähkön tarpeen samalla vähentyessä. Työryhmä kannustaa piensähköntuottajia optimoimaan omaa tuotantoaan ja kulutustaan vastaamaan toisiaan aina, kun se on mahdollista.
Työryhmä esittää, että kunnat edistäisivät pienimuotoisen energiantuotannon käyttöönottoa kaavoituksessa sekä määrittelisivät rakennusjärjestyksissään toimenpidelupaa edellyttävien hankkeiden, erityisesti aurinkopaneelien, kokorajoja ja edellytyksiä.
Energian pientuotantoon kytkeytyy vahvasti energiakansalaisuus-käsite. Siinä uudenlainen kuluttamisen ja tietoisuuden kulttuuri nivoutuu yhteen hajautettujen energiaratkaisujen kautta. Investoimalla omaan mikrovoimalaan ihmiset sitoutuvat uusiutuvaan energiaan sekä taloudellisesti että psykologisesti. Tällaisia ihmisiä leimaa kiinnostus uuteen tekniikkaan ja halu tuottaa ympäristöystävällistä sähköä, olla energiaomavarainen ja edelläkävijä.
Hallitus hyväksyi vuoteen 2022 ulottuvan kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 20.11.2014.
Suomessa keskilämpötilan arvioidaan nousevan tämän vuosisadan aikana 2-6 astetta. Talvilämpötilojen arvioidaan kohoavan, hyvin ankarien pakkasten harvinaistuvan, roudattomien talvikausien pitenevän, hellejaksojen yleistyvän sekä ylimpien lämpötilojen kohoavan.
Jo nyt sään ja vesiolojen muutokset ja ääri-ilmiöt kuten rankkasateet ja ankarat tuulet lisäävät häiriöitä Suomessakin. Pohjolassa sekä luonnonvaraiset että kasvatetut kasvi- ja eläinlajit joutuvat luonnottoman nopean muutoksen kohteeksi. Luonnonvaroista riippuville elinkeinoille muutos voi olla raju.
– Arjen sopeutuminen koostuu teoista, jotka ovat niin julkisen sektorin, yritysten kuin kansalaistenkin asia. Varautumalla harkiten ja ajoissa vähennämme haittoja, pienennämme kustannuksia ja muutamme uhkia mahdollisuuksiksi, totesi Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo julkistustilaisuudessa. Onneksi Yhdysvallat ja Kiina ovat nyt ilmoittaneet uusista päästövähennyssitoumuksistaan. Vaikka päästöjen hillinnässä onnistuttaisiinkin maailmanlaajuisesti, ilmasto muuttuu ja meidän on siihen sopeuduttava.
– Uhkien keskellä on hyvä muistaa, että ilmaston lämpeneminen tuo myös mahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää ja aikaansaada uutta liiketoimintaa. Muutoksesta voidaan hyötyä esimerkiksi kehittämällä uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvia teknologioita, tuotteita ja biotalouden osaamista sekä liiketoimintaa, joiden avulla korvataan fossiilisia energialähteitä ja raaka-aineita. Maataloudessa on tarpeen jalostaa ja ottaa käyttöön uusia viljelylajikkeita tai nykyistä tuottavampia lajikkeita, ministeri jatkoi.
