Suomi sitoutui viime vuoden lopulla Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä tukemaan maaperän hiilivarojen lisäämistä neljän promillen verran vuosittain. Nyt ilmastosopimus on allekirjoitettu ja keinojen kehittäminen tavoitteen saavuttamiseksi alkaa.
Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että niin sanottuun neljän promillen aloitteeseen kirjattu hiilimäärä vastaa ihmisen toiminnasta vuosittain aiheutuvia kasvihuonekaasu- eli khk-päästöjä.
– Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada päästöt ja hiilinielut tasapainoon vuosisadan loppuun mennessä. Päämääränä on pysäyttää maapallon keskilämpötilan nousu 1,5–2 asteeseen, Mattila taustoittaa.
Maaperä nostettiin Pariisissa näkyvään rooliin, sillä maassa on enemmän hiiltä kuin maanpäällisessä kasvillisuudessa tai ilmakehässä. Maaperän hiilivarantojen pienikin muutos voi vaikuttaa paljon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.
Miten maatalous ja metsätalous liittyvät neljän promillen tavoitteeseen? Lue lisää Luken artikkelista Kohti neljää promillea.
Suomen ilmastopaneeli julkaisi 4.12.2015 raportin ”Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen”.
Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto
Ilmaston kannalta on olennaista metsiin ja metsien maaperään varastoitunut hiilimäärä ja sen kehittyminen. Suomen metsät sitovat hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin sitä vapauttavat, ja toimivat siten hiilinieluna ja viilentävät ilmastoa. Suomen metsien hiilinielu on ollut keskimäärin 34 miljoonaa tonnia CO2 vuodessa, kun maamme kasvihuonepäästöt ilman metsien hiilinielua ja muuta maankäyttösektoria ovat olleet 74–61 miljoonaa tonnia CO 2 –ekvivalenttia vuodessa.
Hakkuut hidastavat hiilivaraston kasvua. Pitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla tuottaa ilmastohyötyjä. Joutomaiden ja maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltojen metsittäminen aiheuttaa välittömästi ilmastohyötyjä.
Tutkimukset osoittavat, että puun käytön lisääminen pienentää Suomessa metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa käyttöä ei lisätä. Säilyttämällä puun käyttö nykyisellä tasolla Suomessa saavutettaisiin mahdollisesti vielä keskipitkällä aikavälillä (50–100 vuotta) suurempia ilmastohyötyjä kuin ottamalla lisää puuta nykyisen kaltaiseen käyttöön. Pitkällä aikavälillä puun käytön ilmastohyödyt ovat kuitenkin fossiilisiin polttoaineisiin nähden selvät, mikäli metsämaan kasvuolosuhteet eivät heikkene tulevaisuudessa.
Nykytilanteessa metsien ainespuun käyttöä voidaan perustella parhaiten ilmastosyistä, jos metsäteollisuuden tuotteilla pystytään korvaamaan elinkaarivaikutuksiltaan suuripäästöisiä tuotteita (esim. teräs ja sementti) ja niiden hiilisisältö pystytään pitämään pitkään käytössä. Vasta tuotteen hylkäysvaiheessa puun hiilisisältö ohjattaisiin energiantuotantoon. Tällöin voisi olla mahdollista saavuttaa ilmastohyötyjä jo lyhyellä aikavälillä. Puun energiakäytön lisääminen tuottaa nopeammin ilmastohyötyjä, jos energiakäyttöön ohjataan nopeasti hajoavia hakkuutähteitä ja ainespuuta pienempiä harvennuspuita runkopuun sijaan.
Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen” -loppuraportti löytyy täältä. Hankkeen taustaraportti löytyy puolestaan täältä.
Pallaksen metsiä, soita ja tuntureita, Kuva: Timo Penttilä.
Maailmanlaajuinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu näkyy myös Pallas-tunturilla. Hiilidioksidipitoisuus on kohonnut tasaisesti noin 2 ppm vuodessa. Pitoisuudet ovat suurimmat talvella ja alhaisimmat kesällä, jolloin soiden ja metsien yhteyttäminen sitoo ilmakehän hiiltä. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu aiheuttaa ilmaston lämpenemistä.
Pallaksella on selvitetty kokeellisten tutkimusten avulla, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaisi pohjoisiin aapasoihin. Ilmaston lämpenemisen vaikutukset soiden kasvihuonekaasupäästöihin ilmenevät etenkin silloin, kun lämpötilan nousuun liittyy soiden pohjavedenpinnan lasku. Kuivuminen vähentää suon luontaisia metaanipäästöjä ja hiilidioksidipäästöt hieman lisääntyvät. Suon hiilidioksidinielu kuitenkin säilyy pienestä lämpötilan noususta ja kuivahtamisesta huolimatta.
Tutkimuskohteena ollut pohjoinen aapasuo kesti ilmaston lämpenemistä ja kuivumista paremmin kuin Etelä-Suomessa sijaitseva vertailusuo. Samainen aapasuo osoittautui yllättäen myös tehokkaammaksi hiilen nieluksi kuin muutaman kilometrin päässä sijaitseva kuusimetsä.
Maatalous on ilmastonmuutokseen liittyen niin seurausten kärsijä, ongelmien aiheuttaja kuin myös tärkeä osa ratkaisua. Ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat vakavasti ruuantuotantoon. Maanviljelijät sekä maaseudun asukkaat ovat ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien joukossa. Ruuantuotannon edellytykset uhkaavat heiketä erityisesti niillä alueilla, joilla jo nyt kärsitään ruokaturvattomuudesta. Vaikka ilmastonmuutos on vain yksi käsillä olevista ruokaturvan haasteista, sen vaikutukset voivat mitätöidä kaikki muut kehitysponnistelut.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevan raportin (2014) mukaan maatalous ja maankäyttötuottavat yhteensä noin neljänneksen kaikista ihmisen toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalouden päästöt ovat kasvaneet viime vuosikymmeninä ja uhkaavat jatkaa kasvua, koska väestönkasvu ja ruokamieltymysten muutokset pakottavat tuottamaan yhä enemmän ruokaa ja rehua. Samaan aikaan ruokaa kuitenkin joutuu hukkaan käsittämättömän suuria määriä, jopa noin kolmannes tuotetusta määrästä. Osa ruuantuotannon lisätarpeesta voitaisiin korvata pienentämällä ruuan hävikkiä, mikä vähentäisi myös haitallisia päästöjä sekä muita kielteisiä vaikutuksia.
Onneksi myös maataloudessa on merkittäviä mahdollisuuksia vähentää päästöjä sekä lisätä maaperän ja kasvillisuuden hiilivarantoa. IPCC on arvioinut maatalouden pystyvän vähentämään päästöjä ja sitomaan hiiltä vuosittain lähes saman verran kuin se niitä aiheuttaa.
Lue lisää globaaleista näkökulmista YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä FAO:ssa työskentelevien Kaisa Karttusen ja Maria Nuutisen kirjoittamasta nettiartikkelista.
Ympäristöystävällisempi maatalous ei ole rakettitiedettä. Se on useita pieniä, arkisia ratkaisuja, joista yhdessä muodostuu merkittäviä päästövähennyksiä. Kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen johtoajatuksena on tuotannon ympäristötehokkuuden lisääminen: tuotantopanokset käytetään tehokkaammin hyväksi ympäristön ja eläinten hyvinvointia ja terveyttä vaarantamatta.
Oleellista on vähentää hävikkiä ja parantaa ravinteiden kierrätystä kaikilla tuotannon osa-alueilla. Näin käytetyt tuotantopanokset eivät karkaa taivaan tuuliin, vaan päätyvät sinne, minne niiden todella tulee päätyä: tuotteisiin. Samalla myös tuottajan kukkaro kiittää. Samat konstit tepsivät useampaan ongelmaan, sillä kasvihuonekaasupäästöjä vähennettäessä myös vesistökuormituksen riski vähenee.
Marjukka Lammisen kirjoittamassa tietokortissa esitellään yhdeksän askelta kohti kestävämpää kotieläintuotantoa. Lue lisää.
