Maaseudun uusi aika -yhdistys palkitsee vuosittain parhaan maaseutugradun. Vuoden 2014 gradupalkinnon voittajaksi kilpailuraati valitsi Emilia Lavosen Helsingin yliopistoon aluetieteen oppiaineeseen tekemästään tutkielmasta ”Maaseutu sanomalehtien ilmastonmuutoskirjoituksissa”. Yliopiston lopputyössään Lavonen selvitti, miten maaseudusta kirjoitetaan ilmastonmuutosta käsittelevissä sanomalehtiteksteissä ja pohti median vaikutusta mielikuviin maaseudusta.
Lavonen toteaa, että lehtitekstit eivät vain esitä maaseudun todellisuuskuvaa, vaan myös rakentavat sitä. Ilmastonmuutos on uusi maaseutuun vaikuttavat tekijä, jolla on monia, myös mielikuviin ulottuvia vaikutuksia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa maaseutua, vaan monia näkökulmia. Ne ovat monesti myös keskenään ristiriitaisia.
Tutkimusaineisto koostui 82 Helsingin Sanomien artikkelista vuosilta 1990–2012. Emilia Lavosen mukaan Helsingin Sanomien ilmastonmuutosta käsittelevissä artikkeleissa voidaan erottaa viisi erilaista diskurssia (puhetapaa), jotka ovat: maaseudun mahdollisuudet, maaseutu saastuttajana, maaseudun puolustus, maaseutu ekologisena ja maaseudun haavoittuvuus. Kolme ensimmäistä ovat vallitsevia eli hegemonisia diskursseja. Maaseudun mahdollisuudet -diskurssi korostaa uusiutuvan energian kasvavaa merkitystä maaseutualueilla. Maaseutu saastuttajana -diskurssi tuo esiin maaseudun haja-asutuksen ja yksityisautoilun päästöt sekä kyseenalaistaa maalla asumisen oikeutuksen. Maaseudun puolustus -diskurssissa ilmastopolitiikan päätösten kerrotaan iskevän kaikkein rankimmin maaseutualueisiin. Maaseutu ekologisena -diskurssi esittää, että maaseudulla eletään luontoa kunnioittaen ja pyritään vähentämään päästöjä. Maaseudun haavoittuvuus -diskurssissa tuodaan esiin, kuinka haavoittuvaisia maaseutualueet ovat sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä.
Eri puhetapojen mahdolliset vaikutukset maaseudulle ovat hyvin erilaisia. Maaseudun mahdollisuudet -diskurssi, joka on myös vallitsevin, on lupaava maaseudun elinvoiman ja kilpailukyvyn kannalta. Toisaalta aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vanhanaikaisuuden korostaminen voisi luoda maaseudulle houkuttelevampaa imagoa. Maaseutu saastuttajana -diskurssi on puhetavoista selvästi negatiivisin. Se ei luo imagoa, joka kiinnostaisi muuttajia ja yritystoimintaa. Maaseudun puolustus -diskurssissa oikeutetaan maalla asumista, mutta se luo maaseudusta varsin passiivisen kuvan. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että ilmastonmuutoksen oloissa maaseudun syrjäinen sijainti ei ehkä olekaan haaste vaan pikemminkin mahdollisuus. Maaseutu tarjoaa vihreän energian alalle tilaa harjoittaa elinkeinotoimintaa sekä asukkaille ja mökkeilijöille mahdollisuuden elää luonnonmukaisesti. Toisaalta vastakkaisessa saastuttaja-diskurssissa asia nähdään päinvastoin.
Kilpailuraati toteaa tutkielman olevan ansiokas analyysi sanomalehtien maaseutua koskevasta kirjoittelusta.”Toiselle mielikuva maaseudusta voi olla mahdollisuus ekologiseen elämäntapaan, ja toiselle se taas voi tarkoittaa ympäristöä saastuttavaa elämäntapaa. Lavosen opinnäytetyö antaa eväitä maaseudun kehittämiselle ja maaseutupolitiikan uudistamiselle ja avaa silmiä sille, mitä maaseudusta ajatellaan.
Emilia Lavosen pro gradu -tutkielman tiivistelmä.
