Kategoriat
Ajankohtaista Blogit

Blogi: Viljelijät tulevaisuuksien ajattelijoina ja tekijöinä

Tämä teksti käsittelee tulevaisuusajattelua ja -toimintaa maanviljelyn kontekstissa, erityisesti viljelijän näkökulmasta. Lähtökohtana on ymmärrys tulevaisuusajattelusta oleellisena ja luonnollisena osana viljelyn arkea. Tulevaisuuksien pohtimiseen voi ja kannattaa kuitenkin myös erikseen panostaa, sillä moninaisten tulevaisuuskuvien, tulevaisuuksiin liittyvän tiedon ja tunteiden käsitteleminen mahdollistaa ilmaston ja yhteiskunnan muutoksiin varautumista.

Kaikki ihmiset ajattelevat ja tekevät tulevaisuuksia jatkuvasti, monin erin tavoin. Viljelijälle tulevaisuuksien kanssa tekemisissä oleminen on erityisen väistämätöntä: eri aikatasot ovat läsnä peltojen ja eläinten hoitoa suunnitellessa ja toteuttaessa niin vuoden kiertojen kuin sukupolvienkin välillä. Tulevaisuusajattelua ja -toimintaa tapahtuu tiiviisti osana viljelijän työtä muun muassa, kun pohtii omaa rooliaan tuottajana, hankkii ja sisäistää uutta tietoa tai keskustelee omista tavoitteista ja toiveista muiden viljelijöiden ja perheenjäsenten kanssa. Viljelyyn liittyvät päätökset, kuten kasvivalinnat, viljelykiertojen sommittelu ja investoinnit sisältävät aina monenlaisia tulevaisuuksiin liittyviä pohdintoja. Nämä tulevaisuuspohdinnat kiinnittyvät henkilökohtaisiin ja jaettuihin arvoihin ja tietoihin, sekä kokemukseen oman toiminnan merkityksellisyydestä.

Tulevaisuuksia ei siis ajatella ja tehdä ainoastaan erillisinä prosesseina hankkeissa, instituutioissa ja tutkimuksissa. Se ei tarkoita vain pitkiä aikajänteitä ja strategista ennakointia, joka vaatii asiantuntijuutta ja kouluttautumista, vaan kaikkea ihmistoimintaa, joka koskettaa tulevaisuuksia tavalla tai toisella. Siten tulevaisuuksien käyttäminen eli niiden kuvitteleminen ja toteuttaminen eivät ole erityistaitoa, vaan elollisena olentoja olemisen ominaisuus, joka on suurelta osin arkisessa elämässä alitajuista ja intuitiivista.

Viljely on siis aina jollain lailla tulevaisuussuuntautunutta ja samalla arvoperustaista.

Omia tulevaisuustaitoja voi ja kannattaa kehittää

Ymmärrys omasta ja muiden tulevaisuussuhteesta ja siitä, miten ja miksi tulevaisuuksista puhutaan ja niitä kuvitellaan, on kuitenkin taitoa, jota voi kartuttaa. Tulevaisuudentutkimuksen alalla näitä taitoja kuvaillaan tulevaisuustietoisuudeksi ja tulevaisuuslukutaidoksi (ks. Ahvenharju & Pouru-Mikkola 2022). Oman ja muiden tulevaisuusajattelun piirteiden huomioiminen mahdollistaa tulevaisuuksiin liittyvien tunteiden säätelyä ja ohjaamista mielekkääseen tulevaisuustekemiseen. Lisäksi yhteiskunnalliseen tulevaisuuspuheeseen liittyy valtaa (ks. Sitran muistio tulevaisuusvallasta 2024), jota voi koetella opettelemalla tunnistamaan tulevaisuusajatteluun liittyviä oletuksia ja rajoituksia, sekä kuvittelemaan tulevaisuuksia luovasti ja kriittisesti. Toisaalta tulevaisuustaidot, kuten erilaisten aikaperspektiivien ja oman toimijuuden ymmärtäminen, ovat kestävien tulevaisuuksien rakentamiselle välttämättömiä. Myös ilmastoviisaus perustuu luottamukselle kyetä käyttämään tulevaisuuden näkymiä nykyhetken toiminnassa.

Tässä mielessä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukeminen esimerkiksi erilaisten hankkeiden järjestämissä osallistavissa tulevaisuusverstaissa tai -työpajoissa on hedelmällistä. Tulevaisuusajattelun äärelle kokoontuminen ja erilaisten tulevaisuuksien kuvitteleminen auttavat laajentamaan aikahorisonttia muutamista vuosista vuosikymmeniin tai jopa vuosisatoihin, jolloin omat motivaatiot ja tavoitteet nykyhetkessä voivat saada uutta merkitystä. Tulevaisuuksien vaihtoehtojen näkeminen voi syventyä ja uusien näkökulmien omaksuminen viljelijän työhön helpottua. Ilmastoviisaudesta kiinnostuneilla viljelijöillä näyttää usein lähtökohtaisesti olevan hyvät valmiudet käsitellä tulevaisuuksien avointa luonnetta (ks. Armanto 2024). Keskeistä on kuitenkin pystyä luottamaan omiin kykyihin kohdata ennakoimattomiakin tulevaisuusnäkymiä ja oivaltaa niiden tuottamia mahdollisuuksia, ja tämän luottamuksen vahvistuminen on ilmastoviisaan viljelyn kannalta osallistavan tulevaisuustyöskentelyn tärkeimpiä anteja.

Kollektiivinen tulevaisuusajattelu tuo voimaa

Toisaalta osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä erityistä on nimenomaan kuvittelun kollektiivisuus. Jaettu tulevaisuusajattelu voi auttaa lieventämään yksin puurtamisen tunnetta ja rakentaa maantieteellisestä sijainnista riippumatonta yhteisyyttä. Parhaimmillaan yhteinen tulevaisuuksien kuvitteleminen lujittaa osallistujien välisiä suhteita nykyhetkessä (Fowler ym. 2024), mahdollistaen yhteistyön ja uusien kumppanuuksien syntymisen. Koska viljelyn arki paikantuu kunkin omalle tilalle ja voi siten olla aika ajoin eristynyttä, jaettujen arvojen ja visioiden jakamisen tärkeys työn mielekkyydelle korostuu. Yhteinen tulevaisuusajattelu tuottaa siis hyvinvointia, joka voi valaista tulevaisuuksia ja omaa roolia niiden toteuttamisessa uusilla tavoilla.

Tulevaisuudet ovat ytimeltään osallisuutta: jokainen osallistuu tulevaisuuksien luomiseen nykyhetkessä. Osallistavan tulevaisuustyöskentelyn kannalta onkin oleellista se, miten osallisuuden kokemus kollektiivisesta tulevaisuusajattelusta kantaa yksittäisiä työpajoja pidemmälle. Miten yhteisten tulevaisuuksien luomiseen voi osallistua omista lähtökohdistaan ja omilta tiloilta käsin? Vaikka tulevaisuustaitoja voi aina kehittää itselle sopivilla tavoilla ajattelemalla tulevaisuuksia itsekseen tai muiden läheisten kanssa, välillä tiedostaen ja tiedostamatta, sekä pitkillä että lyhyillä perspektiiveillä, villisti ja strategisesti, tilaisuuksia yhteisen tulevaisuusajattelun syventämiselle ei ole viljelijäverkostoissa edelleenkään liikaa.

blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi

Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli käsittele osallistavia tulevaisuusverstaita tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukemisessa ilmastoviisaan viljelyn kontekstissa. Armanto ARA (2024) Futures participation as anticipatory practice — what do futures workshops do? European Journal of Futures Research 12, 3. https://doi.org/10.1186/s40309-024-00226-4

Ahvenharju S, Pouru-Mikkola L (2022) Tulevaisuustietoisuus ja Tulevaisuuslukutaito – Kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Teoksessa: Aalto HK, Heikkilä K, Keski-Pukkila P, Mäki M, Pöllänen M (toim.). Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.

Dufva M, Lähdemäki-Pekkinen J, Poussa L, Rekola S (2024) Tulevaisuusvalta. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra, muistio 18.1.2024. https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta/

Fowler Z, Palombo D, Madan CR, O’Connor BB (2024) Collaborative imagination synchronizes representations of the future and fosters social connection in the present. https://doi.org/10.31234/osf.io/3gyw8

Ryhmäkeskustelua tulevaisuusverstaassa 2017 Tuorlassa. kuvassa käsiä, muistilappuja, kyniä.
Ryhmäkeskustelua tulevaisuusverstaassa 2017 Tuorlassa. Kuva: Riikka Armanto.