Kategoriat
Ajankohtaista Blogit

Blogi: Ilmastoviisas tulevaisuusajattelu ja -toiminta on vastavuoroista ja verkottunutta

Tässä tekstissä tarkastellaan, miten tulevaisuusajattelua ja -toimintaa syntyy osana maatilan monenlaisia vuorovaikutussuhteita. Maanviljelyssä tulevaisuuksiin kurkottavat pohdinnat ja päätökset perustuvat ympäristön, kuten sää- ja ilmasto-olosuhteiden, pellon kunnon ja kasvien kasvun, havainnointiin. Tekstin keskiössä onkin pohtia, mitä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ja sen huomioiminen tarkoittaa ilmastoviisaassa viljelyssä.

Edellisessä blogitekstissä kirjoitin, kuinka tulevaisuusajattelu ja -toiminta on usein tiedostamatonta taitoa käyttää tulevaisuuksiin liittyviä ajatuksia nykyhetken päätösten pohjana. Tulevaisuudentutkimuksessa tätä tulevaisuuksien käyttämistä kutsutaan käsitteellä ”antisipaatio”.Sillä kuvataan elollisten ja monien elottomienkin systeemien luontaista taipumusta säädellä omaa toimintaansa sisäisillä malleilla tulevasta (ks Poli 2017). Antisipaatioprosesseissa tulevaisuusajattelu ja -toiminta kytkeytyvät siis tiiviisti toisiinsa, sillä käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan tulevaisuuksiin liittyvien oletusten ja toiveiden käyttämistä toiminnan perustana. Käsitteenä antisipaatio kattaa kaiken tulevaisuussuuntautuneen toiminnan yksilötasolta yhteisöihin. Sanana se on arkikielessä vieras, koska sille ei ole suoraa suomenkielistä käännöstä (engl. anticipation), joka sisältäisi tulevaisuusajatusten ja nykyhetken toiminnan välisen yhteyden.

Maanviljelyn kannalta tulevaisuusajattelun ja -toiminnan ymmärtäminen on tärkeää, sillä tulevaisuuksien pohdinta on jatkuvasti läsnä viljelijän työn arjessa sekä pitkillä että lyhyillä aikajänteillä. Maanviljelyssä antisipaatio tarkoittaa, että omaa toimintaansa suunnitellessa viljelijä havainnoi ympäristöään ja tekee päätöksiä huomioidensa mukaisesti. Kun viljelijä esimerkiksi tarkkailee kasvien, eläinten ja maan kuntoa ja sen perusteella suunnittelee viljely- ja hoitotoimia, kuten lannoitusta, viljelykiertoja tai maanmuokkauksen tarvetta, hän harjoittaa antisipaatiota. Tämä kyky toteuttaa tulevaisuusajattelua ja -toimintaa on luonnollinen osa paitsi viljelyn arkea, kaikkien elollisten olentojen ominaisuus.

Maatilan vuorovaikutussuhteet tuottavat tulevaisuusajattelua ja -toimintaa

Maatila koostuu hyvin monenlaisista elottomista ja elollisista vuorovaikutussuhteista. Viljelijä, perheenjäsenet, naapurit ja eliöyhteisöt pihapiirissä, pelloilla ja metsissä muodostavat sosiaalisia ja ekologisia verkostoja, jotka toiminnoissaan kiinnittyvät maisemiin, säätiloihin, koneisiin, rakennuksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Nämä kaikki voivat osallistua viljelijän päätöksentekoon ja suunnitelmiin. Kuten viljely itsessään tapahtuu osana maatilan kokonaisuutta, samoin tulevaisuuksiin liittyvät ajatukset ja päätökset syntyvät vuorovaikutuksessa viljelijän ympäristön ja kokemusmaailman kanssa. Lisäksi tulevaisuuspohdintoihin liittyy usein tunteita ja intuitiivisia huomioita, sekä määrällistä tietoa kuten mittauksia ja arviointeja.

Kun viljelijä huomioi sääolosuhteet ja niiden vaikutukset peltomaahan esimerkiksi jättämällä pellon kyntämättä syksyn sateiden ja märkyyden takia, maatilan elolliset ja elottomat vuorovaikutussuhteet kietoutuvat yhteen muodostaen antisipaatioprosessin. Samoin keväiset kuivuusjaksot voivat saada viljelijän parantamaan pellon vesitaloutta esimerkiksi syyskylvöisillä viljoilla tai maan rakenteesta huolehtimalla ja viljelyä monipuolistamalla. Vaikka monet viljelypäätökset, kuten kyntämättä jättäminen, tehtäisiin ensisijaisesti lyhyen aikavälin käytännöllisiä vaikutuksia punniten, ovat pienetkin päätökset osa laajempaa tulevaisuussuuntautunutta toimintaa, jolla voi edistää maan kasvukuntoa ja hiilen sitoutumista peltomaahan.

Antisipaatiota syntyy siis viljelijän herkkyydestä tunnistaa ja ottaa päätöksissään huomioon, mitä maaperä, kasvit, eläimet ja koneet tarvitsevat. Ilmastoviisaassa viljelyssä tämä tarkoittaa, että viljelijä pystyy yhdistämään ja soveltamaan tietoa paikallisista ja laajamittaisista muutoksista, kuten ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, oman tilan arjessa käytännölliseen tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan. Ilmastoviisas tulevaisuusajattelu ja -toiminta on siten vastavuoroista ja verkottunutta: sitä muodostuu suhteissa muihin maatilan eliöihin ja asioihin.

Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuuden huomioiminen tuo merkityksellisyyttä

Viljelijän työ on erityistä, koska sitä tehdään jatkuvassa yhteydessä monenlaisiin elollisiin ja elottomiin systeemeihin. Keskinäiset vuorovaikutussuhteet esimerkiksi maaperäbakteerien kanssa ovat aina olleet viljelyn edellytys. Monimuotoisten suhteiden vaaliminen on erottamaton osa etenkin uudistavan viljelyn periaatteita (Kallio & LaFleur 2023). Oleellista on huomata, ettei tulevaisuusajattelukaan paikannu vain ihmiseen itseensä. Tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuus ei siten tarkoita vain viljelyn konkreettisia onnistumisia tuottaa satoa ja pitää huolta ympäristöstä, vaan laajempaa osallisuutta tuottaa antisipaatiota monilajisena yhteisönä. Tulevaisuusajattelun verkottuneisuuden huomioiminen rikastuttaa kykyä aistia ja hyödyntää erilaisten vuorovaikutussuhteiden tuomia mahdollisuuksia. Se auttaa viljelijää kehittämään toimintatapojaan ja edistämään kestävämpää viljelyä lisäten työn merkityksellisyyttä.

Onkin tärkeää pohtia, miten tulevaisuusajattelun ja -toiminnan vastavuoroisuutta viljelijän työssä voitaisiin tukea maatalouspolitiikassa, tutkimuksessa ja neuvonnassa. Lisäksi vastavuoroisuuden sisäistäminen voi muuttaa käsitystämme ilmastoviisaan viljelyn luonteesta. Viljelytoimien huolellinen suunnittelu ja maatilan eri toimintojen hallinnointi (Ilmastoviisas maatilayritys-kirjasta, Peltonen 2019) koostuu pienistä arkisista ilmastoviisaista havainnoista ja päätöksistä maatilan kokonaisuudessa. Se on jatkuvia ja yllättävästi aukeavia tulevaisuusajattelun ja -toiminnan kehriä nykyisyydessä.

blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi

Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli on tällä hetkellä vertaisarvioinnissa ja se käsittelee ilmastoviisasta viljelyä maatilan vuorovaikutussuhteissa tuottuvana antisipatorisena toimintana.

Kallio G, LaFleur W (2023) Ways of (un)knowing landscapes: Tracing more-than-human relations in regenerative agriculture. Journal of Rural Studies 101: 103059.

Poli R (2017) Introduction to Anticipation Studies. Springer International Publishing, Cham.

Peltonen S, Hagelberg E, Hakala K, Halmemies-Beauchet-Filleau A, Heinonsalo J, Huuskonen S et al. (2019) Ilmastoviisas maatilayritys. Tieto tuottamaan 145, ProAgria Keskusten Liiton julkaisuja 1163, ProAgria Keskusten Liitto.

maaseutumaisemaa, viljapelto, tie, metsää horisontissa, taivasta ja pilviä.
Tulevaisuuksien pohdintaa maaseutumaisemassa. Kuva: Riikka Armanto.

Kategoriat
Ajankohtaista Blogit

Blogi: Viljelijät tulevaisuuksien ajattelijoina ja tekijöinä

Tämä teksti käsittelee tulevaisuusajattelua ja -toimintaa maanviljelyn kontekstissa, erityisesti viljelijän näkökulmasta. Lähtökohtana on ymmärrys tulevaisuusajattelusta oleellisena ja luonnollisena osana viljelyn arkea. Tulevaisuuksien pohtimiseen voi ja kannattaa kuitenkin myös erikseen panostaa, sillä moninaisten tulevaisuuskuvien, tulevaisuuksiin liittyvän tiedon ja tunteiden käsitteleminen mahdollistaa ilmaston ja yhteiskunnan muutoksiin varautumista.

Kaikki ihmiset ajattelevat ja tekevät tulevaisuuksia jatkuvasti, monin erin tavoin. Viljelijälle tulevaisuuksien kanssa tekemisissä oleminen on erityisen väistämätöntä: eri aikatasot ovat läsnä peltojen ja eläinten hoitoa suunnitellessa ja toteuttaessa niin vuoden kiertojen kuin sukupolvienkin välillä. Tulevaisuusajattelua ja -toimintaa tapahtuu tiiviisti osana viljelijän työtä muun muassa, kun pohtii omaa rooliaan tuottajana, hankkii ja sisäistää uutta tietoa tai keskustelee omista tavoitteista ja toiveista muiden viljelijöiden ja perheenjäsenten kanssa. Viljelyyn liittyvät päätökset, kuten kasvivalinnat, viljelykiertojen sommittelu ja investoinnit sisältävät aina monenlaisia tulevaisuuksiin liittyviä pohdintoja. Nämä tulevaisuuspohdinnat kiinnittyvät henkilökohtaisiin ja jaettuihin arvoihin ja tietoihin, sekä kokemukseen oman toiminnan merkityksellisyydestä.

Tulevaisuuksia ei siis ajatella ja tehdä ainoastaan erillisinä prosesseina hankkeissa, instituutioissa ja tutkimuksissa. Se ei tarkoita vain pitkiä aikajänteitä ja strategista ennakointia, joka vaatii asiantuntijuutta ja kouluttautumista, vaan kaikkea ihmistoimintaa, joka koskettaa tulevaisuuksia tavalla tai toisella. Siten tulevaisuuksien käyttäminen eli niiden kuvitteleminen ja toteuttaminen eivät ole erityistaitoa, vaan elollisena olentoja olemisen ominaisuus, joka on suurelta osin arkisessa elämässä alitajuista ja intuitiivista.

Viljely on siis aina jollain lailla tulevaisuussuuntautunutta ja samalla arvoperustaista.

Omia tulevaisuustaitoja voi ja kannattaa kehittää

Ymmärrys omasta ja muiden tulevaisuussuhteesta ja siitä, miten ja miksi tulevaisuuksista puhutaan ja niitä kuvitellaan, on kuitenkin taitoa, jota voi kartuttaa. Tulevaisuudentutkimuksen alalla näitä taitoja kuvaillaan tulevaisuustietoisuudeksi ja tulevaisuuslukutaidoksi (ks. Ahvenharju & Pouru-Mikkola 2022). Oman ja muiden tulevaisuusajattelun piirteiden huomioiminen mahdollistaa tulevaisuuksiin liittyvien tunteiden säätelyä ja ohjaamista mielekkääseen tulevaisuustekemiseen. Lisäksi yhteiskunnalliseen tulevaisuuspuheeseen liittyy valtaa (ks. Sitran muistio tulevaisuusvallasta 2024), jota voi koetella opettelemalla tunnistamaan tulevaisuusajatteluun liittyviä oletuksia ja rajoituksia, sekä kuvittelemaan tulevaisuuksia luovasti ja kriittisesti. Toisaalta tulevaisuustaidot, kuten erilaisten aikaperspektiivien ja oman toimijuuden ymmärtäminen, ovat kestävien tulevaisuuksien rakentamiselle välttämättömiä. Myös ilmastoviisaus perustuu luottamukselle kyetä käyttämään tulevaisuuden näkymiä nykyhetken toiminnassa.

Tässä mielessä tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukeminen esimerkiksi erilaisten hankkeiden järjestämissä osallistavissa tulevaisuusverstaissa tai -työpajoissa on hedelmällistä. Tulevaisuusajattelun äärelle kokoontuminen ja erilaisten tulevaisuuksien kuvitteleminen auttavat laajentamaan aikahorisonttia muutamista vuosista vuosikymmeniin tai jopa vuosisatoihin, jolloin omat motivaatiot ja tavoitteet nykyhetkessä voivat saada uutta merkitystä. Tulevaisuuksien vaihtoehtojen näkeminen voi syventyä ja uusien näkökulmien omaksuminen viljelijän työhön helpottua. Ilmastoviisaudesta kiinnostuneilla viljelijöillä näyttää usein lähtökohtaisesti olevan hyvät valmiudet käsitellä tulevaisuuksien avointa luonnetta (ks. Armanto 2024). Keskeistä on kuitenkin pystyä luottamaan omiin kykyihin kohdata ennakoimattomiakin tulevaisuusnäkymiä ja oivaltaa niiden tuottamia mahdollisuuksia, ja tämän luottamuksen vahvistuminen on ilmastoviisaan viljelyn kannalta osallistavan tulevaisuustyöskentelyn tärkeimpiä anteja.

Kollektiivinen tulevaisuusajattelu tuo voimaa

Toisaalta osallistavassa tulevaisuustyöskentelyssä erityistä on nimenomaan kuvittelun kollektiivisuus. Jaettu tulevaisuusajattelu voi auttaa lieventämään yksin puurtamisen tunnetta ja rakentaa maantieteellisestä sijainnista riippumatonta yhteisyyttä. Parhaimmillaan yhteinen tulevaisuuksien kuvitteleminen lujittaa osallistujien välisiä suhteita nykyhetkessä (Fowler ym. 2024), mahdollistaen yhteistyön ja uusien kumppanuuksien syntymisen. Koska viljelyn arki paikantuu kunkin omalle tilalle ja voi siten olla aika ajoin eristynyttä, jaettujen arvojen ja visioiden jakamisen tärkeys työn mielekkyydelle korostuu. Yhteinen tulevaisuusajattelu tuottaa siis hyvinvointia, joka voi valaista tulevaisuuksia ja omaa roolia niiden toteuttamisessa uusilla tavoilla.

Tulevaisuudet ovat ytimeltään osallisuutta: jokainen osallistuu tulevaisuuksien luomiseen nykyhetkessä. Osallistavan tulevaisuustyöskentelyn kannalta onkin oleellista se, miten osallisuuden kokemus kollektiivisesta tulevaisuusajattelusta kantaa yksittäisiä työpajoja pidemmälle. Miten yhteisten tulevaisuuksien luomiseen voi osallistua omista lähtökohdistaan ja omilta tiloilta käsin? Vaikka tulevaisuustaitoja voi aina kehittää itselle sopivilla tavoilla ajattelemalla tulevaisuuksia itsekseen tai muiden läheisten kanssa, välillä tiedostaen ja tiedostamatta, sekä pitkillä että lyhyillä perspektiiveillä, villisti ja strategisesti, tilaisuuksia yhteisen tulevaisuusajattelun syventämiselle ei ole viljelijäverkostoissa edelleenkään liikaa.

blogin kirjoittaja: Riikka Armanto, Turun yliopisto, araarm@utu.fi

Teksti pohjautuu artikkeliin, joka on osa Armannon väitöstutkimusta ilmastoviisaasta tulevaisuusajattelusta ja -toiminnasta maanviljelyssä. Artikkeli käsittele osallistavia tulevaisuusverstaita tulevaisuusajattelun ja -toiminnan tukemisessa ilmastoviisaan viljelyn kontekstissa. Armanto ARA (2024) Futures participation as anticipatory practice — what do futures workshops do? European Journal of Futures Research 12, 3. https://doi.org/10.1186/s40309-024-00226-4

Ahvenharju S, Pouru-Mikkola L (2022) Tulevaisuustietoisuus ja Tulevaisuuslukutaito – Kuinka kohtaamme, kuvittelemme ja käytämme tulevaisuutta? Teoksessa: Aalto HK, Heikkilä K, Keski-Pukkila P, Mäki M, Pöllänen M (toim.). Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, 481 s, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.

Dufva M, Lähdemäki-Pekkinen J, Poussa L, Rekola S (2024) Tulevaisuusvalta. Lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra, muistio 18.1.2024. https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta/

Fowler Z, Palombo D, Madan CR, O’Connor BB (2024) Collaborative imagination synchronizes representations of the future and fosters social connection in the present. https://doi.org/10.31234/osf.io/3gyw8

Ryhmäkeskustelua tulevaisuusverstaassa 2017 Tuorlassa. kuvassa käsiä, muistilappuja, kyniä.
Ryhmäkeskustelua tulevaisuusverstaassa 2017 Tuorlassa. Kuva: Riikka Armanto.