Kotimainen valkuaisomavaraisuus ja ympäristötutkimukset ovat ensimmäisten tiedetreffien teemana 3.6. Mustialassa Tammelassa.
”Valkuaiskasvien viljelystä saatavat hyödyt ovat moninaiset. Eläinten ruokinnassa rehuomavaraisuuden lisääntyessä voidaan saavuttaa säästöjä ostorehukustannuksissa. Viljelypuolella palkokasvien typensidontakyvyn vuoksi voidaan saada säästöjä ostolannoitekustannuksissa ja lisättyä tilan sisäistä ravinnekiertoa. Ostolannoitteiden vähentymisen myötä myös viljelyn energiatehokkuus paranee”, arvioi valkuaisomavaraisuuden hyviä puoli Katariina Manni Hämeen ammattikorkeakoulusta.
Maaseudun tiedetreffit ovat tutkimuksen ja käytännön kohtaamispaikkoja. Tutkimusten ja kehittämishankkeiden esittelyjen lisäksi on esillä käytännön esimerkkejä ja tutustumiskohteita. Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) järjestämiä tiedetreffejä vietetään kuutena päivänä Uudenmaan ja Hämeen alueella.
Ekosysteemipalvelut maatiloilla -opas havainnollistaa, mitä ekosysteemipalvelut käytännössä ovat ja miten ne hyödyttävät viljelijöitä. Viljelijä voi toimillaan vaikuttaa joko kielteisesti tai myönteisesti ekosysteemipalveluihin. Luonnon monimuotoisuus on perusta ekosysteemipalveluille ja viljelyn yksipuolisuus on riski ekosysteemipalveluiden toimivuudelle. Oppaaseen on haastateltu kolmea viljelijää, jotka kertovat, mitä ekosysteemipalveluja he ovat tilallaan tunnistaneet. TEHO Plus-hankkeen tuottaman oppaan löydät hankkeen julkaisusarja -sivuilta.
Energia-alan kestävän kehityksen foorumi valitsi Vuoden ilmastoteoksi 2014 Oulun Sähkönmyynti Oy:n Farmivirran.
Farmivirta-sähkötuote tuotetaan mikro- ja pienvoimaloissa uusiutuvilla energianlähteillä, kuten puulla, vedellä, tuulella ja auringolla. Sähköyhtiö ostaa maatilalla tai kotitaloudessa tuotetun, omasta käytöstä ylijäävän sähkön ja myy sen eteenpäin Farmivirtana. Ensimmäiset tuottaja- ja ostajasopimukset on jo tehty.
Palkintoraati arvosti sitä, että konsepti on ainutlaatuinen ja vaihtoehtoinen tapa energiatoimialalla Suomessa. Sähköyhtiö Oulun Sähkönmyynti mahdollistaa palvelun, jossa pientuottaja itse hinnoittelee myyntiin tuottamansa sähkön. Kuluttaja voi ostaa ensimmäistä kertaa toisen kuluttajan tuottamaa sähköä, ja tukea hajautettua energiantuotantoa.
Maailman kasvihuonekaasupäästöt toimialoittain. Kuvan lähde: ilmasto-opas.fi/ipcc, VTT ja YM.
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti 13.4.2014 Berliinissä ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevän arviointiraportin. Tämä raportti keskittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sen teknologisiin, taloudellisiin ja institutionaalisiin edellytyksiin.
IPCC:n raportissa todetaan maailmanlaajuisten ilmastopäästöjen lisääntyneen kiihtyvällä tahdilla vuosina 2000 – 2010. Saman trendin ennakoidaan jatkuvan, mikäli tehokkaisiin hillintätoimiin ei ryhdytä. Etenkin OECD:n ulkopuolisten maiden ilmastopäästöt saattavat jopa kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä mm. talouskasvun, väestön lisääntymisen ja kivihiilen kasvavan käytön seurauksena. Asukasta kohden ilmastopäästöt korkean tulotason maissa ovat kuitenkin jopa yhdeksänkertaiset alhaisen tulotason maihin verrattuna.
Globaaleista ilmastopäästöistä suurin osa aiheutuu energiantuotannosta. Jotta globaalin keskilämpötilan nousu jäisi alle kahden asteen, ilmakehää lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää 40-70 prosentilla (vuoden 2010 tasosta) vuosisadan puoleenväliin mennessä, ja vuosisadan lopulla maapallon pitäisi olla jo lähestulkoon hiilineutraali. Tähän pääsemiseksi fossiilisten energianlähteiden käytöstä pitää siirtyä uusiutuvien energianlähteiden, kuten tuulivoiman, aurinkosähkön ja -lämmön, puun ja muun biomassan, käyttöön ja myös käyttää energiaa nykyistä järkevämmin.
Ilmastonmuutoksen hillintä merkitsee paitsi ilmastopäästöjen vähentämistä, myös hiilidioksidia sitovien nielujen, kuten metsien, kasvattamista. Metsäkatoa vähentämällä ilmastonmuutosta voidaan hillitä kustannustehokkaasti joka puolella maailmaa. Suomessa maankäyttö- ja metsätaloussektori toimii hiilinieluna, eli metsien sitoman hiilen määrä ylittää sektorin aiheuttamat ilmastopäästöt.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on IPCC:n raportin mukaan myös edullista. Noin kolme prosenttia maailman bruttokansantuotteesta tarvittaisiin estämään ilmastoa lämpenemästä yli kahta astetta vuoteen 2100 mennessä.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viidennen raportin yhteenveto julkistetaan tämän vuoden lokakuussa. Kyseisestä raportista on nyt julkaistu kaikki kolme osaraporttia: 1) tieteellinen perusta, 2) sopeutuminen ja 3) hillitseminen.
Ilmastonmuutoksen havaitut vaikutukset. Kuva: SYKE, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi
Ilmastopaneeli IPCC:n Viidennen arviointiraportin (AR5) toinen osaraportti julkaistiin ma 31.3.2014. Toinen osaraportti paneutuu ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen.
”Yrityksistä huolimatta kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat maailmanlaajuisesti ja ilmasto tulee muuttumaan. Meidän tulee vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastonmuutokseen”, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä korosti julkaisutilaisuudessa.
Hän painotti myös, että tekemättä jättäminen se vasta kalliiksi tuleekin – paljon kalliimmaksi kuin ennakoivien sopeutumistoimien ja päästövähennystoimien tekeminen. Erityisesti pitkäkestoisiin ja -vaikutteisiin investointeihin ja yhteiskunnan kriittisten toimintojen turvaamiseen kannattaa panostaa aikaisessa vaiheessa.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen vanhempi tutkija Kaija Hakala kysyi alustuksessaan, että riittääkö maapallon ihmisille ruokaa ilmaston muuttuessa. Viljelyolosuhteet muuttuvat ja jatkossa tulee olemaan lämpimämpää, märempää ja rankempaa. Sateista yhä suurempi osa tulee rankkasateina ja kuivuus voi kiusata viljelyksiä. Ennakoivilla sopeutumistoimilla voidaan vaikuttaa ja toimia fiksusti olosuhteiden muuttuessa, mutta keinoja ei ole rajattomasti.
Pieni lämpötilan nousu ja siihen sopeutuminen lisää satoja monella alueella, myös Suomessa.Yli neljän asteen ei kuitenkaan saisi lämmetä Suomessakaan, sillä sen jälkeen sadot menetetään. Koska pohjoisilla alueilla lämpeneminen on suunnilleen 1,5-2 -kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin, tarkoittaa tämä, että globaali keskilämpötilan nousu pitää pysäyttää kahden asteen nousuun. Hillintätoimia tarvitaan siis paljon ja nopeasti, jotta lämpeneminen jää näihin lukuihin.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ei vielä yksin edes riitä siihen, että kaikille ihmisille olisi ruokaa. Lisäksi jää vielä paljon tehtävää: tasajakoa, oikeutta ja oikeudenmukaisuutta, koulutusta ja terveyttä pitäisi edistää, jotta ruokahuoltokin maapallolla paranisi.
Suomen Ilmastopaneelin tavoitteena oli selvittää, millaista olisi viljelijöiden hyväksymä ja samalla taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävä ilmastopolitiikka maataloudessa. Ilmastopaneelin maaliskuussa 2014 julkaiseman selvityksen mukaan maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen olisi edullisinta maankäytön muutoksilla, joita ei kuitenkaan ole laskettu maataloussektorin ilmastotavoitteiden piiriin. Toimet, joilla proaktiivisesti pyritään sopeutumaan ilmastonmuutokseen voivat olla viisaita myös päästöjen vähentämisen kannalta. Viljelijät toivovat selkeää ja kannustavaa ilmasto-ohjausta.
MTT:n Maaningan maatilakohtainen biokaasulaitos. Kuva: Ville Pyykkönen/ MTT.
Energiantuotantoon kuluu reippaasti rahaa. Esimerkiksi vuonna 2012 Suomessa käytettiin 8,5 miljardilla eurolla ulkomailta tuotuja energiatuotteita. Summa vastaa yli neljä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Oikeilla poliittisilla päätöksillä tämä miljardikysyntä voitaisiin suunnata Suomeen, arvioi professorityöryhmäKasvua ja työllisyyttä uudella energiapolitiikalla -raportissa. Energia-alan ja energiapolitiikan kärkiosaajiin kuuluvien 11 professorin kirjoittama raportti julkaistiin 26.2.2014.
Suomen energiapoliittinen linja poikkeaa selvästi useiden hyvin menestyvien maiden, kuten Ruotsin, Tanskan, Itävallan ja Saksan linjasta.
Erityisen suuri ero vertailumaihin nähden syntyi 2000-luvun alkupuolella, jolloin Suomessa päätettiin kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Suomessa käännös ydinvoimaan on ollut yhtä nopea kuin Saksassa muutos uusiutuvaan energiaan.Vertailumaissa moderni energiapolitiikka nähdään kokonaisvaltaisesti kilpailuetuna ja talouskasvun ja työpaikkojen lähteenä, kun taas Suomessa moderni energiapolitiikka on totuttu näkemään kilpailukykyä heikentävänä kustannustekijänä. Professorityöryhmän ehdottaa Suomeenkin uutta energiapolitiikkaa, jossa energiaa tarkastellaan kansakunnan kokonaisedunkannalta. Uusi energiapolitiikka perustuu energiatehokkuuden parantamiseen ja kotimaisen uusiutuvan energian hyödyntämiseen.
Energiaratkaisujen kotimaisuus vaikuttaa suoraan työllisyyteen ja kasvuun, vaihtotaseeseen, energiateknologian vientiin ja yritysten kilpailukykyyn.Professorit näkevät uuden energiapolitiikan resurssien olevan puu- ja maatalouspohjaisessa bioenergiassa, tuulienergiassa, lämpöpumpuissa ja aurinkoenergiassa. Raportin perusteella yksi tehokkaimmista tavoista Suomessa käytettävän energian kotimaisuusasteen nostamiseksi on liikennepolttoaineen bio-osuuden lisääminen. Professorijoukko esittää 12 toimenpidettä, joiden avulla päästään koti uutta energiapolitiikkaa.
Maanviljelijä Markus Eerola kertoi, miten ilmastokysymyksillä on merkitystä viljelijöiden arkeen.
Ilmastonmuutokseen varautuminen on pitkänlinjan tekemistä ja osa tilan muuta kehittämistyötä, todettiin Ilmastonmuutos ja maaseutu -hankkeen loppuseminaarissa Hämeenlinnassa ma 10.3.2014.
Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Tilaisuus on tarkoitettu viljelijöiden, maaseutuyrittäjien, neuvojien, maaseudun kehittäjien, opiskelijoiden ja muiden kiinnostuneiden tiedonsaantiin ja keskusteluun.
Hämeenlinnaan pääsee kauempaa mukavasti junalla ja linja-autolla. Hämeenlinnan paikallisliikenteen linja-autot numerot 5 ja 16 kulkevat seminaaripaikan edestä ja lähtevät rautatieasemalta. Paikallisliikenteen aikataulut täällä. Tulo-ohjeet seminaaripaikkaan Kirstulan Kartanoon autolla löydät täältä.
Kuvassa viljelyn laajentamispotentiaalin ennuste suuren lämpenemisen skenaariossa 19 ilmastomallin keskiarvona. Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L.,Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190.
