Perjantaina 25.8. 2017 Juvalla järjestetyssä Maista Luomu -luentopäivässä paikalla oli alan asiantuntijoita, jotka kertoivat maan kasvukunnon hoitomenetelmistä, luomupuutarhakasvien viljelykierron perusteista, kasvisten sopimusviljelystä ja kaupan odotuksista, julkisten keittiöiden raaka-ainehankinnoista sekä luomuvalvonnasta. Lisäksi pellolla käytiin käytännössä läpi lapiodiagnoosin periaatteita.
Maista Luomu -tapahtuma järjestettiin elokuun viimeisenä viikonloppuna 2017 Juvalla Wehmaan kartanolla. Kuva: Elina Nurmi.
Tutkija Pentti Seuri Luonnonvarakeskuksesta aloitti asiantuntijaluentopäivän kertomalla maan kasvukunnon hoitomenetelmistä. Hän korosti puheenvuorossaan etenkin kasvinvuorotuksen merkitystä. Muita maanhoidossa keskeisiä tekijöitä ovat ojitus, kalkitus, lannoitus ja muokkaus. Kasvinvuorotus on kuitenkin kaiken perusta ja sen avulla vaikutetaan hyvin moneen kasvutekijään. Kasvinvuorotuksen tärkeimmät tavoitteet liittyvät ravinnetalouden ja maan rakenteen hoitoon sekä rikkakasvien, kasvitautien ja –tuholaisten hallintaan. Tavallinen virhe on erikoistua liikaa tietyn kasvin viljelyyn, jolloin sitä on liian usein viljelykierrossa (mm. öljykasveilla, herneellä, härkäpavulla ja apiloilla tarvitaan vähintään 3 vuoden tauko). Oleellinen tekijä kasvinvuorotuksessa on erilaisten ominaisuuksien monimuotoisuus (palkokasvi – ei-palkokasvi, yksivuotinen – monivuotinen, kevätkylvöinen – syyskylvöinen, syväjuurinen – matalajuurinen jne.). Samanlaisten ominaisuuksien toistuminen liian usein aiheuttaa väistämättä ongelmia.
ProAgria Etelä-Savon luomukasvintuotannon erityisasiantuntija Juha-Antti Kotimäki esitteli kartanon laitumella lapiodiagnoosia, joka on yksinkertainen menetelmä maan rakenteen arviointiin. Peltoja kannattaa havainnoida säännöllisesti koko kasvukauden ajan eli seurata muun muassa orastumista, juuristoja, biologista aktiivisuutta jne. Lapion ja pienen apuvälineen kuten tikun lisäksi voidaan käyttää penetrometriä, joka mittaa tarkemmin maan tiivistymistä. Syksyisen lapiodiagnoosin yhteydessä havainnoidaan tarkemmin maan rakennetta kuten murustumista, kerroksellisuutta, juuristoja ja lierojen määrää sekä niiden käytäviä. Peltomaan tulisi koostua 50 % kiintoaineksesta, 25 % ilmasta ja 25 % vedestä.
Lapiodiagnoosia tekemässä. Kuva: Elina Nurmi
Puutarhatuotannon asiantuntija Mirja Tiihonen ProAgriasta kertoi luomupuutarhakasvien viljelykierron perusteista. Kaikki lähtee liikkeelle hyvästä suunnittelusta eli kasvilajivalikoimasta, kasvupaikkojen ominaisuuksista, viljelyhistoriasta sekä tilan omista resursseista (koneet, työvoima jne). Vihannekset, juurekset ja marjat ilman rivivälikasvustoa ovat maata kuluttavia kasveja eli ne vähentävät humusta jättämällä vain vähän juurimassaa. Vihannesten viljelykiertoa tulisi miettiä ravinnetarpeen näkökulmasta. Esimerkiksi kaaleilla ja kurpitsoilla on suuri ravinnetarve, joten nurmet sopivat niiden esikasviksi. Tauti- ja tuholaishavaintojen seuranta on hyvin tärkeää puutarhatuotannossa, esimerkiksi möhöjuuren iskiessä on pidettävä vähintään kuuden vuoden tauko ennen kuin voi taas viljellä ristikukkaisia kasveja. Pahkahome on yksi yleisimmistä taudeista ja sillä on yli 350 isäntäkasvia. Pahkat säilyvät maassa tartuntakykyisinä 3-4 vuotta, mutta viljat ja heinäkasvit puhdistavat maata katkaisemalla pahkahomeen elinkierron. Sukulaisuus on huomioitava kasvilajivalinnoissa juuri tautiriskin takia.
Tuoreverkko Oy esittäytyi puheenvuorossaan. Yritys myy ja markkinoi kotimaisia avomaan kasviksia ympäri Suomea keskusliikkeille, tukuille ja jalostajille. Verkostoon kuuluu sekä tavanomaisia tuottajia että luomuviljelijöitä. Markkinointipäällikkö Ulla Kojonkoski mainitsi, että luomukasviksille on kova kysyntä, mutta viljelijöitä ei ole saatu tarpeeksi innostettua esimerkiksi parsa- ja kukkakaalin tai varsisellerin viljelyyn. Yritys hyödyntää myös ”sivuvirtoja” eli tässä tapauksessa esimerkiksi kauppaan kelpaamattomat liian pienet tai suuret porkkanat päätyvät porkkanasoseeksi. Tällainen ruokahävikin vähentäminen tarjoaa mielestäni yhden mainion esimerkin resurssitehokkuudesta ja ilmastoviisaasta ratkaisusta.
Koululaisryhmiä vieraili tutustumassa viljoihin ja muihin viljelykasveihin Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikassa Karilan tutkimuspelloilla elokuun lopussa. Kaikkiaan maanviljelyyn tutustumassa kävi lähes 200 lasta. Lapset tutustuivat maanviljelyssä tarvittaviin koneisiin ja kuulivat maatilan eri vuodenaikojen töistä. Pelloilla havaintoruuduilla tutustuttiin yleisimpiin viljakasveihin: ohraan, kauraan, vehnään ja rukiiseen. Kasvien äärellä mietittiin, mistä ne erottaa toisistaan ja tehtiin myös tehtävä kasvin osista. Viljalajien erottamiseksi loruiltiin vihneiden pituudesta: vehnällä vähäsen, rukiilla reilummin, ohralla oikein paljon. Lisäksi pohdittiin, mitä ruokaa viljoista tehdään.
Viljojen lisäksi esittelykasveina olivat herne, porkkana, peruna ja maissi. Lapsille oli elämys nähdä, miten peruna nostetaan talikolla maasta. Herneen palkojen poimiminen suoraan pellosta ja niiden itse kerättyjen herneiden syöminen vaikutti olevan lasten mielestä mukavaa puuhaa. Lapset tekivät ikäryhmille mietittyjä pieniä tutkimustehtäviä 2-3 hengen ryhmissä. He esimerkiksi mittasivat eri kasvilajien varsien ja juurien pituuksia ja isommat lapset laskivat tietyllä pinta-alalla kasvavien kasvien määriä. Lisäksi lapsille oli karttasuunnistustehtäviä (esimerkiksi mikä kasvi tässä näyteruudussa kasvaa). Pienimmät lapset etsivät kuvan avulla tiettyjä kasveja havaintoruutualueelta. He myös saivat kerätä aarrepussin, pienen pienen paperipussin havaintoruutualueelta. Pienten lasten kanssa kasvin osia käytiin läpi auringonkukan avulla. Kaikkien lasten elämäniloista ja uteliasta toimintaa oli ilo saada seurata ja ohjata! Ihmiselle, joka ei tee arjessaan opetustyötä, yksi haaste oli muistaa ohjeistaa selkeästi ja ohjeistaa yksi asia kerrallaan. Opettajilta onneksi sitten sai taustatukea ja pikkuhiljaa oppi paremmin lapsen neuvomista. Vierailuilla lapsille heräsi paljon kysymyksiä, sekä koneista että kasveista. Vierailujen tutkimustehtäviä ja sisältöä suunnitteli Tiina Tontti, maatilan koneiden esittelystä huolehti Mauri Nissinen ja vierailujen pelto- ja tehtävä-osuuksien ohjaamisen toteuttivat Elina Nurmi ja Riitta Savikko. Koululaisvierailut tutkimuspelloille toteutettiin osana Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle-hanketta.
Liettuan maatalousministeriön delegaatio perehtyi 25.8. Suomen maatalouden ilmastotoimiin vierailullaan Luonnonvarakeskuksessa Mikkelissä. Pasi Rikkonen, Kestävä luonnonvaratalous yhteiskunnassa -tutkimusohjelman ohjelmapäällikkö, kertoi heille Luken tutkimuksesta sekä Suomen ilmastopolitiikasta ja maatalouden kannalta merkittävimmistä ilmastokysymyksistä ja niiden ratkaisumahdollisuuksista.
Tutkija Riitta Savikko ja erikoistutkija Sari Himanen kertoivat vieraille Suomessa toteutetuista viljelijöille ja neuvojille suunnatuista ilmastotiedonvälityshankkeista (ILMASE- ja VILMA-hankkeista). Vieraat tutustuivat myös maatilamittakaavan liikennebiokaasutuotantoon Haukivuorella juuri avatussa BioHauki Oy:n biojalostamossa, jossa yrityksen toimitusjohtaja Kalle Mattila sitä heille esitteli. Biokaasu oli yksi vieraita erityisesti kiinnostanut teema. Vierailun lopuksi piipahdettiin vielä Luke Mikkelin Karilan tutkimuspellolla, ja vieraat saivat tutustua käytännönläheisesti seosviljelyn ja luomuviljelyn tarjoamiin ilmastonmuutokseen varautumisen mahdollisuuksiin.
Kirjoittajat: Riitta Savikko, Pasi Rikkonen ja Sari Himanen
Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Kolmasosa ilmakehään ihmiskunnan toimesta päätyvistä metaanipäästöistä on peräisin nautakarjataloudesta. Nicolas Baertin väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin ellagitanniineiden vaikutusta naudan pötsin kaasuntuotantoa matkivaan järjestelmään. Tutkimuksessa havaittiin, että naudan pötsin kaltaisiin olosuhteisiin laitetut ellagitanniinit, jotka oli eristetty maitohorsmasta (Epilobium angustifolium), vähensivät merkittävästi metaanintuotantoa.
Maitohorsma. Kuva: Erkki Oksanen
Tanniinipitoinen ravinto voi olla hyödyllistä märehtijöiden hyvinvoinnille ja samalla vähentää märehtijöiden röyhtäilemiä metaanipäästöjä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tanniinipitoinen rehu voi parantaa maidon ja lihan laatua lampaalla ja lehmällä. 2000-luvun alkupuolella huomattiin myös, että runsaasti tanniineja sisältävä rehu vähensi metaanipäästöjä lampailla, vuohilla ja lehmillä.
Aiemmissakin tutkimuksissa on havaittu, että märehtijöiden metaanipäästöt ovat vähentyneet lisättäessä tanniinia rehuun. Väitöstutkimus selvitti, että juuri ellagitanniinit ovat yksi merkittävä tanniiniryhmä, joka vaikuttaa metaanipäästön määrään. Erityisesti ellagitanniinien molekyylikoolla on vaikutusta; mitä suurempia tanniinit olivat sen vähemmän tuli metaanipäästöjä. Väitöskirja osoitti, että märehtijöille rehun joukossa syötettävä maitohorsma vähentää eläinten aiheuttamia kasvihuonepäästöjä.
Pellon pinnan muotoilu on tehtävä siten, että rankkojen sateiden jälkeen vedellä on mahdollisuus poistua lohkolta pintavaluntana. Vaikka salaojitus olisi miten toimiva tahansa ja lisäojituksiakin olisi tehty, salaojat eivät kykene kuljettamaan useiden kymmenien millien rankkasateitten tuomaa vesimassaa putkien kautta pois. Helpoimmillaan pellon pinnan muotoiluissa poistetaan pintavaluntaa estävät kannakset peltojen reunoilta. Järeimmillään pinnan muotoilua tehdään laseravusteisilla peltolanoilla, jossa maata siirretään useampiakin kymmeniä senttejä paikasta toiseen. Jos siirrettävää maata on paksu kerros, kannattaa ruokamultakerros siirtää ensin sivuun ja palauttaa muotoilun jälkeen takaisin paikalleen. Peltojen lisä- ja täydennysojitukset ovat viime vuosina yleistyneet, koska ensimmäisistä salaojituksista on aikaa jo yli puoli vuosisataa.
Timo Ylieskolan tilalla Marttilassa pellon pinnan muotoilua ja tasausta tehdään isännän itse rakentamalla peltolanalla (kuva 1.), jossa apuna käytetään laseria. Tasattava pelto ajetaan ensin läpi noin kymmenen metrin välein, näin kartoitetaan pellon pinnan muodot. Sen jälkeen GPS:ää ja Trimble-tietokoneohjelmaa apuna käyttäen pystytään suunnittelemaan ja toteuttamaan peltolohkon tasaustoimet. Ylieskolan tilalla tehdään myös lisäojituksia kaivinkoneeseen itse tehdyllä salaojitusauralla. Vanhan ojituksen ojaväli oli 16-18 metriä ja lisäojituksen jälkeen ojaväli on noin 8 metriä ja ojien syvyys noin 70-100 senttiä.
Kuva 1. Maan pinnan muotoiluun tehty peltolana. Kuva: Sakari Raiskio.
Kalle Yli-Jaakkolan tilalla Pöytyällä on viimeisten vuosien aikana monipuolistettu viljelykiertoa, sillä aikaisempaan viljapainotteiseen viljelykiertoon on otettu mukaan öljy- ja nurmikasveja. Tilan isännän mukaan tulokset alkavat näkyä parempana maan kasvukuntona ja sadonlisäyksinä. Lisäksi tilalla on siirrytty matalampaan kyntöön ja syysmuokkaukseen ja tilalla käytetään kompostoitua broilerinlantaa kemiallisten lannoitteiden rinnalla. Kaikki tehdyt toimenpiteet ovat isännän mukaan vaikuttaneet positiivisesti tilan talouteen kohonneiden katetuottojen kautta.
Opintoretkellä tutustuttiin lisäksi OSMO-hankkeen tilakokeeseen Aurassa ja kuultiin ensimmäisistä rohkaisevista tuloksista. Tilakokeeseen osallistuvalla lohkolla alkuunlähtötilanteessa maa oli erittäin pahasti tiivistynyt ja yhtenä syynä oli salaojituksen toimimattomuus tukkeutuneiden laskuaukkojen vuoksi. Koelohkolla on suoritettu syvämuokkaus jankkuroimalla ja viljelykiertoon on sisällytetty syväjuurisia maata muokkaavia kasveja. Tilakoe jatkuu vielä ensi vuoteen, jonka jälkeen saadaan lopullisia tuloksia.
teksti ja kuvat: Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus
Kuva 2. Opintoretkeläisiä kiinnosti kaivinkoneeseen tehty salaoja-aura. Kuva: Sakari Raiskio.
Muokkauskoneiden säätöön vaikuttavat monet eri seikat, kuten käytettävän muokkauskoneen ominaisuudet, maalaji ja maan kunto, tehtävän muokkauksen tarkoitus sekä muokkauksen ajankohta. Vaikka muokkauskoneet ovat perin yksinkertaisia, löytyy niistä monipuoliset säätömahdollisuudet. Muokkauskoneiden säätöjä ovat mm. muokkaussyvyyden säätäminen, piikkivälin ja piikkien kallistuksen säätäminen sekä piikkimallin valinta ja ajonopeus.
Kultivoinnissa käytetään yleisesti jousipiikeillä varustettuja kultivaattoreita ja joihin on kiinnitetty perään muokkausjälkeä viimeistelevä piikkihara tai varpajyrä (kuva 1.). Kultivoinnin muokkaussyvyys määräytyy sen mukaan, mihin tehtävällä muokkauksella pyritään. Jos kyseessä on nurmen tai muun monivuotisen kasvuston lopettaminen, tulee kultivointi tehdä läpileikkaavilla terillä kasvin kasvupisteen alapuolelta. Eli tässä tapauksessa muokkaussyvyys on n. 5 cm. Jos kyseessä on maata muokkaava toimenpide, valitaan kultivaattorin muokkaussyvyys ja piikit maan jäykkyyden mukaan. Kultivaattorissa on kolme eri säätöä: muokkaussyvyyden säätö, piikkivälin säätö ja piikkien mallin valinta. Kultivointi pitäisi tehdä kuivalla kelillä, jolloin vetotraktorin pyörissä on paras pito eikä renkaiden luistamista maan pinnassa tapahdu.
Kuva 1. Kultivaattori varustettuna läpileikkaavilla jousipiikeillä ja piikkiharalla. kuva: Sakari Raiskio.
Jankkurissa on jäykät piikit, joilla on mahdollista päästä tiivistyneen kyntöanturan alapuolelle. Jankkurissa piikkiväli on harva, joten tukkeutumista harvemmin ilmenee. Myös jankkureissa käytetään piikkien takana kulkevaa ja muokkausjälkeä viimeistelevää jyrää (kuva 2.). Jankkurin säätöjä ovat työsyvyyden säätö, piikkien kallistuksen säätö ja piikkivälin säätö sekä piikkityypin valinta. Nyrkkisääntönä pidetään, että jankkurin terien väli pitäisi olla noin kaksin-kertainen työsyvyyteen verrattuna, eli jos piikkiväli on 50 cm, niin suositeltava työsyvyys on 25 cm. Jankkurin piikkien kallistamisella ja piikkityypin valinnalla vaikutetaan paljon jankkuroinnin työjälkeen. Jos piikkiä kallistaa voimakkaasti eteenpäin tapahtuu voimakasta maan muokkautumista ja eri kerrosten välistä maa-aineksen sekoittumista, joka ei välttämättä ole hyväksi. Jankkuroinnin tulos on hyvä, kun muokatun maan pinta on melko tasainen eikä muokkautumista eri kerrosten välillä ole tapahtunut. Jankkurointi pitää mahdollisuuksien mukaan tehdä kuivalla aikaa ja mielellään heinänurmen toisena kasvuvuotena, jolloin nurmi jatkaa kasvuaan ja tunkee juurensa tehokkaasti jankkuroinnin avanteisiin.
teksti ja kuvat: Sakari Raiskio, Luonnonvarakeskus
Kuva 2. Nubyn tilan isäntä Magnus Selenius ja tutkija-viljelijä Tuomas Mattila kertoivat kokemuksiaan jankkuroinnista sekä havainnollistivat jankkuroinnin oikeita säätöjä. Kuva: Sakari Raiskio.
Peltojen kasvukunnon selvittäminen kannattaa. Monipuolisesti kasvukuntoa selvittämällä ja pohtimalla ongelmien välisiä yhteyksiä voi löytää kullekin lohkolle sopivimmat kasvukunnon hoitotoimet.
”Esimerkiksi syväkuohkeutuksen, syväjuuristen kasvien ja kipsin yhdistelmä vaikuttaa korjaavan eräiden savimaiden rakennetta melko nopeasti. Toisaalta multavuuden nosto intensiivisen avomaan tuotannon hietamailla tai turvemaiden rakenteen vakiinnuttaminen ovat vielä haasteita, joihin ei ole selviä ratkaisukeinoja”, tutkija Tuomas Mattila toteaa.
OSMO-hankkeessa on nyt julkaistu raportti ”Mistä ja miten tunnistaa maan hyvän kasvukunnon?” Raportin ovat kirjoittaneet hankkeen kouluttaja tutkija-viljelijä Tuomas J. Mattila sekä projektipäällikkö, agronomi ja viljelijä Jukka Rajala Helsingin yliopistosta.
Tule tutustumaan Luonnonvarakeskuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan Mikkeliin! Tapahtumassa tarjolla havaintoruutuja, kenttäkokeita, työnäytöksiä sekä tutkimustietoa. Lähiruokaa nautittavaksi sekä mukaan ostettavaksi! Paljon nähtävää ja koettavaa sekä maatalouden ammattilaisille että kaikille ruoantuotannosta kiinnostuneille!
Tapahtumaa järjestävät ProAgria Etelä-Savo, Luonnonvarakeskuksen Mikkelin toimipaikka ja Luomuinstituutti. Lämpimästi tervetuloa!
Maa voi tiivistyä haitallisesti, kun pellolla ajetaan raskailla koneilla erityisesti maan ollessa märkää. Maan tiivistymistä voidaan ehkäistä käyttämällä riittävää rengastusta ja alhaisia rengaspaineita.
Renkaan ja maan välisessä kosketuspinnassa vaikuttaa pintapaine. Pintapaineen pienentämisellä on monia etuja peltoviljelyssä. Pintapaine vaikuttaa siihen, kuinka suuri maata tiivistävä paine on. Rengaspaineen säädöllä saadaan alennetuksi pintapainetta ja siten myös maan tiivistymistä tehokkaasti. Rengaspaine pitää kuitenkin säätää aina työn mukaan ja mietittävä miten alhaiseksi rengaspaineen voi pudottaa työturvallisuusnäkökohdat kuitenkin huomioiden. Aikoinaan rengaspaine oli pakko säätää kohdalleen, jotta takavetotraktorilla sai liukkaan savipellon kynnettyä. Nykyään tehokkaalla nelivedolla saa aina sulana olevan pellon mustaksi, mutta käytännössä se tehdään liian usein maan tiivistymisen kustannuksella.
Traktorin painonjakauma renkaiden kesken, punnitus vaa’alla. Kuva: Sakari Raiskio.
Pintapaineen ohella rengaskuorma vaikuttaa maan tiivistymiseen. Maan tiivistymisen kannalta oleellisinta on siis lisätä koneisiin renkaita, kuten paripyörät ja telit, sekä käyttää riittävän alhaisia rengaspaineita (0,5 bar). Maan ollessa märkää peltoliikenne on karsittava niin vähäiseksi kuin mahdollista. Leveiden renkaiden ja paripyörien hyödyt tulevat selvimmin esiin ruokamultakerroksessa. Maan vesitalouden ja salaojien toimivuuden kannalta pohjamaan tiivistymisen estämiseen on myös kiinnitettävä erityistä huomiota ja siihen vaikutetaan parhaiten työkoneiden ja rengaskohtaisen painon pienentämisellä.
Rengaspaineen vaikutus kosketusalaan havainnollistettiin maalaamalla renkaan kosketusala maahan. Oikealla rengaspaine on 1,3 bar, keskellä 0.8 bar. Vasemmalla rengaspaine oli 0,8 bar ja traktorin nostolaitteisiin oli kytketty nelisiipiset kääntöaurat. Kuva: Sakari Raiskio.
OSMO-hankkeen ja Pro-Agrian järjestämässä pellonpiennarpäivässä Ammattiopisto Liviassa Piikkiön Tuorlassa Tuomas Mattila ja Jukka Rajala Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista kertoivat maan tiivistymisriskeistä ja esittelivät käytännön työnäytöksissä mm. renkaan kosketusalan ja maahan kohdistuvan tiivistymispaineen mittauksia eri rengaspaineilla. Mittauksissa käytettiin erikokoisia koneyhdistelmiä, kuten nelivetotraktori-kääntöaura yhdistelmää, traktori-lietevaunu yhdistelmää sekä leikkuupuimuria. Tuomas Mattila on kehittänyt maan tiivistymiskertoimen arviointiin näppärän laskurin, joka on ladattavissa Luonnonkoneisto.fi –sivustolta.
Teksti ja kuvat: Sakari Raiskio
Jukka Rajala ja Tuomas Mattila maahan kohdistuvan paineen mittauksissa. Kuva: Sakari Raiskio.
