Pellonpiennartapahtumassa 22.7.2025 noin 20 henkilöä kokoontui Mäkitalon farmin monimuotoisuuspellon vierelle Euraan keskustelemaan aiheesta ”mitä monimuotoisuus maksaa ja mitä siitä maksetaan”.
Pellolle oli kylvetty kesäkuun alussa seos, jossa oli tattaria, hunajakukkaa, kuminaa, ruisvirnaa, auringonkukkaa, ruiskaunokkia ja ahdekaunokkia. Kasvuston on tarkoitus olla kaksivuotinen, parantaa maan rakennetta sekä tarjota kukkivia kasveja hyönteisille ravinnoksi sekä hyönteisiä ja siemeniä lintujen ruuaksi.
Pelto kylvettiin 3.6.2025. Vaikka siementen kokoerot olivat suuria – auringonkukasta ruiskaunokkiin – kylvös oli tasainen niin, että kaikkia lajeja oli tasaisesti eri puolilla lohkoa. Maatalousyrittäjä Erno Lähteenmäki kertoi, että tasaisen kylvön saaminen vaati useamman ajokierroksen pneumaattisen kylvökoneen ja rikkaäkeen yhdistelmällä. Kylvön jälkeen tullut rankkasade aiheutti pellolla kuorettumista, mikä näkyi kasvun epätasaisuutena. Keskellä lohkoa oli kosteampi paikka, jossa ei ollut kasveja, mutta västäräkit näyttivät viihtyvän siinä hyvin.
Siemenseos maksoi noin 370 € kooltaan 0,6 hehtaarin pellolle. Antti Raininko ProAgriasta totesi tällaiselle monimuotoisuuspellolle tukien olevan tänä vuonna yhteensä noin 670 euroa/hehtaari. Pellonpiennartapahtuman osallistujia puhututti monimuotoisuuspeltojen optimaalisin kylvöajankohta. Luomuviljelijä Timo Heikkilä totesi, että monimuotoisuuskasvustot ovat yleensä ne, jotka kylvetään viimeksi, vaikka pitäisi toimia juuri toisin päin. Niihin tulisi satsata, koska ne onnistuessaan parantavat seuraavien erikoiskasvien kasvua niin paljon, että ne antavat sadossa satsauksen takaisin moninkertaisesti.
Myös monimuotoisuuspeltojen kasvivalikoima oli puhuttava teema. Öljyretikasta oli maanparannuskasvina hyviä kokemuksia. Vihannespeltojen päisteissä hunajakukka-kehäkukka-härkäpapu-seos oli ollut myönteinen kokemus. Viljelijät kaipasivat kotimaisia monimuotoisuuskasvien siemenseoksia. Rikkakasviriskit mietityttivät osallistujia. Keskustelua käytiin myös siitä, millaiset ratkaisut tuottaisivat parhaiten monimuotoisuushyötyjä, olisiko monimuotoisuusseosta omina peltoina vai kaistoina päisteissä ja pelloilla ja olisiko monimuotoisuusseoksista saatavissa eniten hyötyä parhailla vai heikommilla pelloilla.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Anne Nissinen kertoi, että monipuolisessa seoksessa kannattaa olla erilaisia kukkivia kasveja ja eri aikoihin mettä ja siitepölyä tarjoavia kasveja. Erilaiset kukat tarjoavat ravintoa erilaisille hyönteisille ja kukkajatkumo tarjoaa ruokaa koko kasvukaudeksi. Keväisin kukkivat pajut ovat talvehtineille kimalaiskuningattarille ensiarvoisen tärkeä ruoanlähde: jos kuningattaret eivät löydä ruokaa, ne kuolevat eikä yhdyskuntaa synny. Osallistujat pohtivat, että Suomessa maataloustukia voi menettää, jos pellonpientareilla kasvaa liian paljon pajuja ja toisaalla Euroopassa on tuettu pensaskujanteiden tekoa pelloille. Suomessa kasvaa useita eri pajulajeja, ja Timo Heikkilä ehdottikin, että niistä voitaisiin valita hillittykasvuinen laji, jota voitaisiin istuttaa peltoympäristöön.
Monimuotoisuutta maan päällä ja alla
Hunajakukissa lenteli kimalaisia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä, mutta päiväperhosia ei näkynyt. Luonnonvarakeskuksen Anne Nissinen keräsi pellolta hyönteishaavilla hyönteisiä. Haaviin tuli suurimmaksi osaksi erilaisia kärpäsiä, koska niistä monet lajit käyttävät aikuisvaiheen ravintona mettä. Jonkin verran haavista löytyi myös luteita ja luteiden nuoruusasteita. Yleinen havainto osallistujien keskuudessa oli, että pölyttäjiä, erityisesti kimalaisia ja päiväperhosia, on tänä kesänä ollut vähemmän kuin edellisenä kesänä. Mietittiin, oliko sateinen ja useita kertoja jäätävä talvi tehnyt tuhoja pölyttäjäkannoissa, samoin kuin sateinen alkukesä 2025. Useat osallistujat totesivat, ettei nokkos- ja neitoperhosia ole tänä kesänä näkynyt.
ProAgrian Arja Nykänen haki lapion ja sitten päästiin pureutumaan juuristovyöhykkeeseen. Maa oli helposti murenevaa, vaikka pinta oli paikoin kuorettunutta. Ruisvirnan juurissa oli nähtävissä selkeät juurinystyrät, jotka olivat väriltään punertavia, mikä kertoo, että typen sidonta on käynnissä. Osallistujia pohditutti, millainen seos parhaiten tukisi maan kasvukunnon parantamista erilaisilla pelloilla. Kuminalla ja sinimailasella voi olla hyvin vahvat juuristot, jotka tuottavat maan rakenteelle hyötyä. Palkokasvien, esimerkiksi ruisvirnan, juurieritteet ruokkivat hyödyllisiä mikrobeja.
Lisäksi osallistujia mietitytti, miltä monimuotoisuuspelto näyttää kuukauden tai kahden päästä, mitä eliöitä se ruokkii silloin. Lisäksi pohdittiin, miten peltoa tulisi hoitaa tai tulisiko mitenkään, jotta se tuottaisi parhaalla mahdollisella tavalla monimuotoisuushyötyjä myös seuraavana kasvukautena. Ruisvirnan arveltiin kasvavan vahvimmin syksyyn mennessä. Mutta miten vahva, talven jäljiltä maahan painunut ruisvirnakasvusto vaikuttaa keväällä kuminan kasvuun lähtöön? Tattarin, hunajakukan ja ruiskaunokin arveltiin kylväytyvän itse seuraavalle vuodelle, mutta päätyvätkö auringonkukat peurojen suihin ennen syksyä? Erilaisissa olosuhteissa eri kasvilajit menestyvät, joten seuraavan vuoden tilanne on vielä yllätys.
Sertifioinnin vaatimukset ja vastuut
MTK:n Alkulaatu-hankkeessa työskentelevä Anne Piirainen kertoi, että kasviskaupan puolelle on jo sertifiointivaatimuksia, ja kestävyysraportointivaatimukset ovat tulossa, ja ovat jo vaatimuksena yhdellä kauppaketjulla suorille tavarantoimittajille. Jokin sertifiointi, GLOBALG.A.P., IP-Perussertifiointi tai IP-Sigill pitää olla, jos haluaa saada kasviksia markkinoille jokaisen kauppaketjujen kautta. Lidl on ollut ensimmäisenä vaatimassa sertifiointeja, ja K-ryhmä seuraa perässä. Myös sertifikaatteihin sisältyy monimuotoisuusvaateita. Mikäli viljelijä ei kuulu tuottajaorganisaatioon, hän joutuu hoitamaan sertifiointijärjestelyt itse. Tuottajaorganisaatio voi hallinnoida sertifiointiin kuuluvia asioita viljelijöiden puolesta, mutta silloinkin tarvitaan viljelijöiltä omaa kirjanpitoa, jonka kirjaamisvaatimukset ovat tarkempia ja laajempia kuin viljelyohjelman tuottama tieto. Erityisesti kasvinsuojelu- ja lannoitekirjanpito riviviljelykasveilla, joilla on useita kylvö- tai istutuseriä, joudutaan pitämään erikseen sertifioinnin vaatimalla tarkkuudella. Huolestuttavaa kehityksessä on se, että kasvinsuojeluaineiden jäämätestien teettäminen on jäämässä viljelijän vastuulle ja maksettavaksi.
Kuka kuittaa hyödyn?
Mukana olleiden asiantuntijoiden kanssa keskusteltaessa kävi ilmi, että yrityksillä on monimuotoisuuteen kohdistuvia, jopa epärealistisia toiveita. Kaivattaisiin helppoja tapoja todentaa monimuotoisuuden lisääntymistä. Mutta samalla oli todettava, että monimuotoisuuden mittaaminen on työlästä ja lajitasolle mentäessä – maanpäällisessä tai maanalaisessa monimuotoisuudessa – aikaa vievää asiantuntijatyötä. Samoin hiilen sidonnan osalta on todettu tutkimuksissa, että hiilen määrän lisääntymistä maassa on vaikea todentaa, koska pellon sisällä maalajit vaihtelevat, hiilen sidontaan vaikuttavat kasvilajin lisäksi sää ja käytetyt viljelymenetelmät ja viljelykierto ja hiilisyötteen määrän kasvaessa pellolla ja mikrobiaktiivisuuden lisääntyessä hyvissä olosuhteissa, joissa ravinteita, happea ja vettä on saatavilla, hiilen sidonnan lisäksi myös mikrobien tekemä hiilen hajotustoiminta voi kiihtyä. Silloin kun maassa on jo ennestään paljon hiiltä, esimerkiksi pitkään luomuviljelymenetelmillä hoidetuilla lohkoilla, hiiltä on vaikea saada peltoon lisää.
Monimuotoisuuskentällä tapahtuu paljon, nopeaa kehitystä haluttaisiin monelta taholta, mutta samalla puuttuu perustietoa mittareiden pohjaksi. Riskinä tässä monimuotoisuusteemojen nosteessa on, että suuremmat yritystoimijat pyrkivät valuttamaan vastuun alaspäin tuotantoketjussa. Siis, että viljelijä joutuu tekemään monimuotoistamistoimet ja hoitamaan kirjaamisvelvoitteet, jotka suuryritykset laittavat omaan vastuullisuusraporttiinsa, mutta viljelijän lisätyölle ei löydy maksajaa mistään.
Pellonpiennartapahtuman järjesti Monihyötyiset viljelymenetelmät vihannestiloilla (HYÖTY) -hanke, lisätietoja www.ilmastoviisas.fi/vihannestuotanto.
Aiheesta julkaistiin aikaisemmin juttu Puutarha&kauppa-lehdessä 12/2025.
Blogin kirjoittajat: Anne Nissinen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus ja Riitta Savikko, tutkija, Luonnonvarakeskus
Lisätiedon lähteitä maatalousluonnon monimuotoisuudesta:
- 100 askelta maatilan luonnon monimuotoisuuteen-opas
- Luontoviisas maatilayritys-opas
- Kasvipeitteisyyden lisääminen avomaavihannestuotannossa -tietokortti
- Tietokortteja ennakoivasta kasvinsuojelusta ja öljy- ja kaalikasvien tuholaisista
- Pölyttäjä- ja maisemakasvit monimuotoisuutta ja satoa turvaamassa -esite
- Kestävän kasvinsuojelun ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa -raportti
- Sekaviljelyllä satovarmuutta ja ympäristöhyötyjä -tietokortti
- Työtä luonnon parissa: maatilan ympäristönhoito ja ekologinen infrastruktuuri-raportti
- Pölyttäjäystävällinen maatila -opas (BSAG)
- Luonnon monimuotoisuus maatilalla -opas (Ruokavirasto)
- Viljava vihannesmaa – kestävän tuotannon perusta -raportti
- Laatujärjestelmäinfoa on uusilla Laatua Suomesta Oy:n nettisivuilla https://laatuasuomesta.fi