Ennakointi. Siinä yksi taikasana, jonka avulla voimme paremmin varautua ruoantuotannon tulevaisuuden haasteisiin. Maan rakenteen hoitoon ja kasvukunnon ylläpitämiseen panostaminen sekä viljelykiertojen monipuolistaminen nousivat hyvin esille usean asiantuntijan puheenvuorossa VILMA-hankkeen työpajassa 2.11.2017 Vihdissä. Näillä toimenpiteillä vaikutetaan ennaltaehkäisevästi myös rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten leviämiseen.
Kasvinsuojelun haasteet Uudellamaalla kasvukaudella 2017
ProAgrian asiantuntija Vilma Kuosmanen avasi työpajan kertomalla kasvukauden 2017 haasteista Uudellamaalla. Ei liene kenellekään yllätys, että kuluneena vuonna on ollut haasteellisin kasvukausi vuosikymmeniin. Kasvukauden aloitus oli kolea ja kuiva. Viljelykasvien kasvu ja kehitys oli hidasta, sillä tehoisan lämpötilan summat olivat jäljessä pitkän ajan keskiarvoja. Jo heinäkuun puolivälissä kasvukausi oli 1,5 – 2 viikkoa myöhässä tavanomaiseen kesään verrattuna. Maan vedenläpäisykyky oli todella koetuksella syksyn jatkuvien sateiden takia. Riskeihin varautuminen mm. maan rakenteen hoidon, monipuolisemman viljelykasvien laji- ja lajikevalikoiman sekä kylvöjen hajauttamisen muodossa on entistä tärkeämpää tulevaisuudessa. Vilma Kuosmasen kalvot
Kasvitaudit ja peltokasvien tuhoeläimet ja muuttuva ilmasto
Erikoistutkijat Marja Jalli ja Anne Nissinen Luonnonvarakeskuksesta kuvasivat tarkemmin kasvitauteja ja tuholaisia muuttuvassa ilmastossa. Sääolosuhteiden osalta kosteus lisää lehtilaikkutauteja, kun taas kuivuus ja lämpö lisäävät ruosteita ja härmiä. Leudot talvet helpottavat monien taudinaiheuttajien talvehtimista. Viime vuosina punahomeiden, tyvitautien, ruosteiden, torajyvän ja ohran pantterilaikun merkitys on kasvanut. Esimerkiksi punahomeet (Fusarium) heikentävät jyvien kehitystä, alentavat itävyyttä ja muodostavat hometoksiineja. Kasvitautien torjunta ilmaston muuttuessa perustuu taudinaiheuttajan leviämisen estämiseen ja esiintymisen ennakointiin (terve kylvösiemen, viljelykierto, tarkkailu!), suoraan torjuntaan (taudinkestävät lajikkeet, kemiallinen ja biologinen torjunta) sekä evoluution häirintään diversiteettiä lisäämällä (mm. monipuolinen kasvilajisto, lajikkeiden geneettinen diversiteetti). Marja Jallin kalvot
Ilmastonmuutos vaikuttaa tuhoeläinten levinneisyyteen, fenologiaan ja runsauteen. Vuosittaiset ja paikalliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria, talvehtiminen on yksi kriittisistä tekijöistä. Esimerkiksi kevätviljoja vahingoittava tuomikirva aiheutti viime vuonna paikoin suuria tuhoja, mutta tänä vuonna tuhoriski oli pieni koko maassa. Tuomikirvan, kahukärpäsen (syysviljat) sekä kirppojen ja kaalikoin (öljykasvit) ennustetaan aiheuttavan merkittävimpiä sään ääri-ilmiöihin liittyviä tuhoeläinriskejä. On todettu, että viljakukko, kirpat ja luteet ovat yleistyneet 2000-luvulla. Tulevaisuudessa Suomessa voidaan tavata myös aivan uusia tuhoeläinlajeja kuten härkäpapupiilokas. Se on yleistynyt Ruotsissa nopeasti, sillä ensimmäisen kerran se tavattiin Skånessa vuonna 2008 ja seitsemän vuotta myöhemmin sen oli havainnut jo 40 % härkäpavun viljelijöistä. Anne Nissisen kalvot
Rikkakasvit -suorakylvöä vai ei?
Luonnonvarakeskuksen tutkija Heikki Jalli kertoi, että rikkakasvilajisto on muotoutunut kyntöpelloilla. Kuitenkin sekä pellon muokkaaminen että muokkaamatta jättäminen vaikuttaa rikkakasvien selviytymiseen. Tavanomaisilla ja luomupelloilla yleisimpiä rikkoja ovat pelto-orvokki ja pihatähtimö. Peltomatara on yleistynyt tavanomaisessa tuotannossa ja juolavehnä luomutuotannossa. Glyfosaatin käyttö on ollut viime aikoina paljon esillä. Esimerkiksi suorakylvetyistä pelloista 60 % oli käsitelty glyfosaatilla muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan. Aineen käyttömahdollisuuksia ollaan nyt voimakkaasti rajoittamassa, miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa? Heikki Jallin kalvot
Mistä ja miten tunnistaa maan hyvän kasvukunnon?
Tutkija-viljelijä Tuomas Mattila (Suomen ympäristökeskus, Kilpiän maatila) mainitsi, että satotasoerot hyvän ja huonon peltolohkon välillä on noin 30 %. Maan kasvukunnon parantaminen lähtee perusteista: ojitus ja kalkitus pitää olla kunnossa. Salaojituksen toimintahäiriöt, vettä hidastava kerros ja maan rakenteeseen liittyvät tekijät ovat yleisiä ongelmallisilla peltolohkoilla. Lisäksi on todettu, että hankaluuksia aiheuttavat mm. liian matala/korkea pH, muutamien ravinteiden (B, S, Mn) puutos ja lierojen alhainen määrä. Tuomas Mattilan kalvot
Pellon kunnon ylläpito viljelyä monipuolistaen, mm. viherlannoituksen ja kerääjäkasvien avulla
Tutkija Hannu Känkänen Luonnonvarakeskuksesta jatkoi kertomalla pellon kunnon ylläpitämisestä viljelyä monipuolistaen. Kasvien erilaiset juuret tarjoavat oivallisen avun maan kunnostuksessa. Esimerkiksi italianraiheinä toimii hyvin aluskasvina, joka jatkaa tiheän juuristonsa kasvattamista viljan sadonkorjuun jälkeen. Aluskasvit pidättävät ravinteita, estävät rikkakasvien kasvua sekä helpottavat korjuuta parantamalla pellon kantavuutta. Palkokasvit monipuolistavat viljelykiertoa erinomaisesti, ne voisivat säästää jopa puolet väkilannoitetypestä. Hannu Känkäsen kalvot
Torjunta-aineiden vaikutuksista
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katri Siimes toi ilmi kasvinsuojeluaineiden vaikutuksista vesistöihin. Kaikista markkinoilla olevista torjunta-aineista on olemassa ekotoksisuus- ja ympäristökäyttäytymistietoa. Esimerkiksi herbisidit ovat haitallisimpia leville sekä vesikasveille ja insektisidit kaloille, pohjaeläimille sekä vesikirpuille. Keskimäärin vesistöihin päätyy pieni osa torjunta-aineista, alle 0,3 % käyttömäärästä. Vesipuitedirektiivin seurauksena Suomessa on seurattu torjunta-ainejäämiä pintavesissä säännöllisesti vuodesta 2007 alkaen. Eniten on havaittu seuraavia aineita: MCPA, diklorproppi-P ja mekoproppi-P. Käyttömääriin nähden glyfosaattia on esiintynyt harvoin, kun taas neonikotinoideja on tavattu säännöllisemmin. Havaitut pitoisuudet ylittivät haitallisuuteen perustuvat vertailuarvot vain muutamassa poikkeustapauksessa. Keskimäärin pitoisuudet ovat matalampia kuin Euroopassa, samalla tasolla kuin Ruotsissa ja Norjassa. Ilmastonmuutos lisännee suoraan ja välillisesti torjunta-ainepäästöjä pinta- ja pohjavesiin. Katri Siimeksen kalvot
Kasvinsuojelulainsäädännön ajankohtaiskuulumisia käsiteltiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ylitarkastaja Pauliina Laitisen esityksessä. Vesistöjen suojelussa otetaan huomioon sekä tuulikulkeumaa että pintavaluntaa koskevat rajoitukset. Pintavaluntaa koskevissa säädöksissä suojaetäisyys traktoriruiskulla on 10 metriä, mutta kasvilaji- ja valmistekohtaisia tarkennuksia on olemassa. Tällöin suojaetäisyyttä ei voi kuitenkaan kaventaa käyttämällä tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia. Lisäksi 182 valmisteella on rajoituksia pohjavesialueilla. Pauliina Laitisen kalvot
Vesistökunnostusten kuulumisia
Päivän päätteeksi hankekoordinaattori Ekaterina Ikonen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä esitteli Hiidenveden kunnostus –hankkeen toimenpiteitä. Esimerkiksi vettynyt pelto voidaan muuttaa kosteikoksi, mikä lisää alueen virkistyskäyttöä, vähentää ravinnekuormitusta ja monipuolistaa maisemaa. Ekaterina Ikosen kalvot
Tapahtuman järjestivät Luonnonvarakeskuksen Ilmastoviisaita ratkaisuja maaseudulle –hanke ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n Hiidenveden kunnostus 2016–2021 –hanke.
Teksti: Elina Nurmi, Luonnonvarakeskus