Huittisten työpajassa käsiteltiin seka- ja seosviljelyn mahdollisuuksia riskinsiedon kasvattamisessa, monimuotoisuuden lisäämisessä ja maan kasvukunnon parantamisessa ilmastonäkökulmaan yhdistettynä. Työpajassa oli 35 osallistujaa ja heistä viljelijöitä oli 16. Tilaisuuden järjestivät Ilmase-hankkeen kanssa yhteistyössä ProAgria Länsi-Suomi ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ”Intercrop: Seosviljely ja lajikeseokset”-hanke.
Seosviljely tarjoaa lupaavia mahdollisuuksia kasvinviljelyyn
Tilaisuuden avasi ProAgria Keskusten liiton hallituksen puheenjohtaja Juha Korkeaoja. Hän muistutteli mieleen maatalouden kehityskaarta eri aikakausina. Suomessa hevosvetoinen maatalous oli huipussaan 1930-luvulla. 1950-luvulla maanviljely koneellistui ja traktori korvasi hevosen. Maatalouskemian läpimurto tapahtui 1960- ja 70-luvuilla ja toi kemialliset lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet yleiseen käyttöön. 1990-luvulla maataloudessa ympäristönäkökulma alkoi vahvistua: vesiensuojelumääräykset tiukentuivat, Euroopan unionin jäsenyys toi mukanaan ympäristötuen ja luomutuotanto nousi marginaalista valtavirtaan. 2000-luvulla on puolestaan menossa informaatioteknologian läpimurto, jota luonnehtivat esimerkiksi parantuneet tiedonsaantimahdollisuudet ja älykkäät koneet. 2000-luvulla ympäristönäkökulma on laajentunut, vesiensuojelun lisäksi maanviljelyn ytimessä on myös ilmastonmuutokseen varautuminen, monimuotoisuuden ylläpito ja kestävän kehityksen edistäminen. Luomuviljelyssä toimiviksi havaittuja menetelmiä on otettu käyttöön tavanomaisessa viljelyssä.
Seosviljely on tuttua tavanomaisessakin tuotannossa. Esimerkiksi hernekaura-seoksen viljely ja nurmen perustaminen suojaviljaan ovat tuttuja menetelmiä monelle jo vuosikymmenien ajalta. Juha Korkeaoja toi esiin, että luomutuotanto nostaa seosviljelyn valokeilaan. Rikkakasvien torjunta alus- ja peitekasveilla rikkaäestyksen sijaan voi säästää työtunteja. Korkeaoja pohti, mahdollisuutta yhdistää typensidonta ja rikkakasvien torjunta seosviljelyn avulla ja näin saada yhteishyötyjä. Korkeaoja pohti myös muita mahdollisia seosviljelyn hyötyjä: parempaa kasvitautien kestävyyttä, vesitaloutta, viljelyvarmuutta vaihtelevissa sääoloissa ja tehokkaamman pellonkäytön mahdollisuuksia. Seosviljelyn ongelmista Korkeaoja nosti esiin viljelyketjun loppupään: saadaanko seosviljelyllä myytävää satoa, millainen sadon laatu on, ja onko seoksille ostajia.
Juha Korkeaoja näki seosviljelyssä lupaavia mahdollisuuksia. Aiheessa ollaan vasta alussa, paljon on vielä avoimia kysymyksiä ja tutkittavaa. Esimerkiksi erilaisia mahdollisia kasviyhdistelmiä on valtavasti. Aiheessa eteenpäin pääsemiseksi Korkeaoja näki viljelijöiden keskinäisen tiedon ja kokemusten vaihdon on erittäin olennaiseksi. Juha Korkeaojan esitys
Seosviljelyllä riskinsietoa tulevaisuuden ilmastoon?
Vanhempi tutkija Sari Himanen MTT:ltä kertoi seka- ja seosviljelystä ja sen mahdollisuuksista ilmastonmuutokseen varautumisessa. Sekaviljely (intercropping) tarkoittaa kahden tai useamman kasvilajin yhtäaikaista viljelyä samassa kasvupaikassa. Se on vanhimpia viljelyn muotoja ja esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät ns. ”kolmen sisaren viljelmiä”, joissa maissi tuki hernettä, herne sitoi typpeä ja kurpitsa suojasi rikkakasveilta. Sekaviljely on yläkäsite, jonka alle mahtuu erilaisia sekaviljelyn muotoja. Seosviljely on sekaviljelyn muoto, jossa kasvit kylvetään yhtä aikaa siemenseoksena. Vuorosekaviljelyssä eli päällekkäisviljelyssä kasvit kasvavat osan kasvuajastaan yhdessä; rivisekaviljelyssä ja kaistelesekaviljelyssä eri kasvilajit tai lajikkeet kasvavat pellolla riveittäin tai kaistoittain. Yleisimpiin sekaviljelyn muotoihin meillä kuuluvat nurmien ja rehuviljaseosten ohella aluskasvit kuten apilan tai nurmen kylvö yhdessä kevätviljan kanssa ja kevät- ja syyskylvöisen viljan kasvattaminen päällekkäin.
Sekaviljelyn tavoitteena on parempi kasvutekijöiden, kuten kasvutilan, veden, ravinteiden ja valon, hyödyntäminen. Kasvilajien yhteiselo voi myös tehostaa pölytystä tai lisätä tuhohyönteisten luontaisia vihollisia karkottaa tuhoeläimiä tai hidastaa kasvitautien leviämistä. Menetelmä sopii ekologiseen kasvinsuojeluun ja voisi toimia osana ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien kasvinsuojeluongelmien ratkaisemista. Riskinsietoa saadaan myös sitä kautta, että eri kasvilajit ja lajikkeet reagoivat eri tavoin ympäristöolojen (kuten sään ja maaperätekijöiden) muutoksiin ja kasvien vastustuskyvyt taudeille ja tuholaisille ovat erilaiset.
Viljelijälle oikein suunniteltu sekaviljely voi tarjota monia hyötyjä. Sekaviljelyllä voidaan lisätä biologista typensidontaa ja valkuaisomavaraisuutta. Biologisella typensidonnalla voidaan korvata typpilannoitteita ja vähentää energiankulutusta ja työnkäyttöä. . Kemiallisen kasvinsuojelun kulut voivat alentua mikäli lisääntynyt kasvipeitteisyys suojaa rikkakasveilta ja monimuotoisempi kasvusto vähentää kasvintuhoojariskejä. Maaperä sitoo paremmin vettä ja myös pärjää paremmin liian kosteuden kanssa, kun se on tiiviimmin ja pidempään kasvipeitteisenä, joten sekaviljely on keino toteuttaa hyvää maan hoitoa pitkällä aikavälillä. Sekaviljely voi tasoittaa työhuippuja, mutta toisaalta työvaiheiden määrä voi myös kasvaa.
Sekaviljelyyn liittyy monia merkittäviä ympäristöetuja, ilmaston ja vesistöjen suojelulle. Sekaviljely myös lisää viljely-ympäristön monimuotoisuutta. Sekaviljelystä on apua vesistönsuojelussa ravinteiden päätyessä tehokkaammin viljelykasvien käyttöön huuhtoutumisen tai haihtumisen sijasta. Sekaviljely voi vähentää kastelutarvetta ja näin auttaa vesivarojen kestävässä käytössä. Peltojen kasvipeitteisyys auttaa vähentämään peltojen kasvihuonekaasupäästöjä. Sekaviljelyllä voidaan kenties vähentää maailmalla lisäpellon raivaustarvetta, kun nykyistä viljelyalaa voidaan käyttää tehokkaammin. Siten sekaviljely voi toimia sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen keinona. Sari Himasen esitys
Miten monipuolisuutta nurmiseoksiin?
ProAgria Länsi-Suomen valtakunnallinen nurmiasiantuntija Jarkko Storberg kertoi nurmiseoksista ja lajien ja lajikkeiden yhteensopivuudesta.
Storberg kertoi nurmituotannon tyypillisistä ongelmista. Liian harvoissa kasvustoissa aukot alentavat satoa ja rikkakasvit häiritsevät pääsatokasvin kasvua. Jos nurmiseos on epätasapainossa, ja esimerkiksi timotei katoaa pellosta, niin erityisesti jälkisadon laatu on heikkoa. Nurmien kasvukunnossa, erityisesti vesitaloudessa, on haasteita monella tilalla. Nurmipeltoja voi vaivata voimanpuute, jolloin kyse on usein erityisesti hivenravinteiden tai fosforin tai kaliumin puutteesta. Toisinaan nurmen heikkoa kasvua yritetään korjata virheellisesti lisäämällä maahan typpeä, mikä ei tuo helpotusta, jos ongelman ydin on heikko juuristo. Yksi ongelmista on se, että apila- ja mailaskasvustojen väkilannoitusmäärää ei uskalleta alentaa, ja niinpä biologinen typensidonta on ”laiskaa” ja mahdollisuus lannoitekustannusten vähentämiseen menetetään. Yksi ongelmista liittyy siihen, että tilat eivät tiedä ennalta, korjataanko sinä kesänä kaksi vai kolme rehusatoa: sääolojen vuoksi sitä toki on vaikea suunnitella, mutta samalla satojen optimointi kärsii, sillä esimerkiksi timoteillä eri lajikkeet ovat lippulehtivaiheessa eri aikaan ja näin valittu lajike vaikuttaa rehun sulavuuteen. Storberg mainitsi ongelmana myös vanhan kuloheinän joutumisen mukaan kasvuston ja sadon sekaan, kun syksyn kasvu on yllättänyt viljelijät.
Storberg kertoi, että huippumailla, huippupelloilla ja hyvinä kesinä, puhdas timotei kasvaa hyvin, sato on laadukasta ja maittaa naudoilla ruokinnassa. Mutta ongelmia tulee niilläkin, jos on kuiva kesä: riskinä on jälkikasvun niukkuus. Monipuolinen seos on säänkestävämpi. Vaihtelevilla mailla monipuolinen seos mahdollistaa varmemmin hyvät sadot erilaisissa olosuhteissa ja eri korjuuerissä. Seoksilla kasvusto on tiheämpi. Sekaviljely lisää juurten moninaisuutta, eli monipuolisen seoksen monipuolisuus näkyy myös maan alla. Vaihteleva juuristo pitää peltomaan rakennetta paremmin kunnossa. Seosten haasteena on eri kasvilajien tasapainon säilyttäminen erityisesti jälkisadoissa. Seosten ruokinnalliset ominaisuudet, kuten sulavuus, valkuainen, maittavuus ja syönti-indeksi, ovat yleensä hyviä.
Storberg neuvoi kylvämään seoksiin useampaa apilalajia (puna-, alsike- ja valkoapilaa) ja jättämään viihtyvyysvalinnan apilalajien väliseksi asiaksi. Erilaisilla pelloilla ja erilaisissa olosuhteissa jokin kolmesta apilalajista viihtyy aina paremmin kuin muut. Kun kylvää kolmea apilalajia, saa tasaisemman apilakasvuston koko peltoalalle. Nurmiseoksen lajit kannattaa valita niin, että kokonaissato (kevään, kesän ja syksyn sadot yhteensä) olisi toiveiden mukainen. Kevään sadossa parhaimmillaan ovat timotei ja talvehtinut englanninraiheinä. Jälkikasvussa parhaimmillaan ovat puolestaan nurminata, ruokonata, englanninraiheinä, puna-, alsike- ja valkoapila sekä sinimailanen. Jarkko Storbergin esitys
Sekaviljely maan kasvukunnon ja kasvutekijöiden käytön parantajana
MTT:n vanhempi tutkija Hannu Känkänen kiteytti alustuksensa sanoman: Sekaviljely on monipuolinen keino vähentää viljelyn yksipuolisuutta. Yksipuolisuuden haitat peltoviljelyssä alkavat olla selvästi näkyvissä. Suomessa ja maailmalla ovat 1900-luvulla viljelykierrot lyhentyneet, yhden kasvin toistuva viljely yleistynyt ja viherlannoitus vähentynyt. Näistä on seurannut peltojen eloperäisen aineksen vähenemistä, maan rakenteen heikkenemistä ja eroosion lisääntymistä. Kaiken kaikkiaan peltojen tuottavuus on heikentynyt ja ympäristöhaitat lisääntyneet.
Maan kasvukuntoon vaikuttavia asioita ovat maan rakenne ja multavuus, pieneliöstön tarvitsema ravinto, murujen kestävyys ja maan vedenpidätyskyky. Kasvien kannalta maan kasvukunto näkyy ravinteiden saantina ja rikkakasvien, tuhoeläinten ja tautien vähenemisenä. Sekaviljely on yksi keino parantaa maan kasvukuntoa.
Sekaviljely lisää juurten ominaisuuksien moninaisuutta ja juuriston esiintymistä maaperän eri kerroksissa. Yleisesti monipuolinen juuristorakenne parantaa maata monella tavoin: juuret ottavat vettä, joka saa aikaan maan halkeilua, juuret tunkeutuvat maahan ja saavat aikaan huokosverkoston, juuret sitovat maata paikalleen ja lisäksi juuret ruokkivat maaperän hyödyllisiä pieneliöitä juurieritteillä ja kuolleilla juurilla. Eri kasveilla on erilaisia juuria ja juurten syvyys, tunkeutuvuus, laajuus, tiheys, kesto ja määrä vaihtelevat.
Känkänen on tutkinut mm. päällekkäisviljelyä viljoilla ja palkoviljaseoksia. Hän kertoi että sekaviljelyn satohyötyä voidaan arvioida vertaamalla onko sekakasvuston kokonaissato suurempi kuin samalta pinta-alalta saatujen yksittäisten lajien satojen keskiarvo. Sekaviljelyn kannattavuuteen vaikuttavat sadon eri osien hintasuhteet, sekaviljelymenetelmällä muodostuvat lisäkulut tai säästöt ja myös maan kasvukunnon paranemiseen liittyvät hyödyt. Sekaviljely ei aina tuo etua, jos toinen kasvilaji häiritsee toisen kasvua liikaa. Kasvien kilpailua kasvutekijöistä voidaan kuitenkin säädellä esimerkiksi laji- ja lajikevalinnalla, siemenmäärillä, kylvötavalla, typpilannoituksella ja niittämisellä.
Hannu Känkänen nosti tutkimisen ja kokeilun arvoisiksi muun muassa palkoviljojen ja kevätviljojen seokset, viljojen laji- ja lajikeseokset, palkoviljojen tai öljykasvien laji- ja lajikeseokset, rehunurmiseosten hienosäädön sekä seosten korjuun ja kuivausmenetelmät. Hannu Känkäsen esitys
Seosviljelyä käytännössä – kokemuksia Väljän tilalta laji- ja lajikeseoksista
Kauhajokelainen luomuviljelijä Marko Väljä kertoi monipuolisista seosviljelykokemuksistaan omalla tilallaan. Hän on aloittanut tilanpidon vuonna 1979 ja seosviljelyn vuonna 1998. Väljän tila on nykyisin luomumaitotila, jolla on 250 ha peltoa viljelyssä. Seosviljely on yksi tilan perusperiaatteita: vähintään aluskasvi on käytössä tänä päivänä käytännössä kaikilla peltolohkoilla estämässä rikkakasviongelmia. Tilan maalajit ovat vaihtelevia, joten toinen seosviljelyn pääetu on sadon turvaaminen. Aina jokin laji viihtyy pellon olosuhteissa, jos jokin toinen ei.
Väljän oman maitotilan rehuseoksen pohjana on herne+ohra+vehnä+kaura -seos. Hernettä hän kylvää 150 kg/ha, viljoja kutakin 50 kg/ha. Hän kylvää seoksen kasvit samaan aikaan; herneen kylvökoneen apulantalaatikosta, jolloin herneen siemen menee peltoon hieman viljansiementä syvemmälle. Tällä hernemäärällä rehun valkuainen saadaan korkealle tasolle. Väljän tilalla saadut seosviljasadot ovat olleet yli 4000 kg/ha. Näin suurella sadolla ei ole rikkakasveista ongelmaa: ne jäävät satokasvien varjoon.
Marko Väljä toi esiin, että myös heinissä on valtavasti eri vaihtoehtoja. Kun hän kylvää heinää, hän kylvää 7-8 lajin seosta. Vinkkinä hän kertoi, että laidunseoksissa hän käyttää myös nurminataa. Se lisää peltojen kestävyyttä laiduntamiselle, vaikka rehuntuotannon määrän kannalta se ei tärkeä olekaan. Esimerkiksi koiranheinä+apila –rehuseoksella kesän toinen rehusato on erittäin hyvä.
Marko Väljä viljelee myös viljan lajikeseoksena. Näin saadaan rehuun toivottuja ominaisuuksia ja erilaisia rikkakasvien varjostushyötyjä. Myös lajiseoksissa hän käyttää eri lajikkeiden siemeniä.
Uudemmista viljelykasveistaan Marko Väljä esitteli kevätruisvehnän ja syysruisvehnän viljelyä energiaväkirehuksi: sadontuotto on ollut erittäin hyvä. Nekin hän kasvattaa seosviljelynä, niin kuin kaiken heinän ja viljan. Marko Väljä on innostunut myös aluskasvien mahdollisuuksista. Seosviljapelloissa aluskasvina Väljä käyttää italianraiheinää, koiranheinää ja timoteitä. Aluskasvit parantavat maan rakennetta ja sitovat rakenteita. Italianraiheinän siementä hän kylvää yleensä 8-10 kg/ha aluskasviksi. Viljan puinnin jälkeen aluskasveja tarkkailemalla saa tietoa myös pellon typpimäärästä: vaalean vai tumman vihreä väri auttaa määrittämään seuraavan kevään typpilannoitusmäärää. Savikka ja pillike puolestaan kertovat typpiylilannoituksesta. Joskus aluskasvista voi olla yllättävääkin hyötyä: liukas italianraiheinä auttaa lakoontuneen herneen puinnissa.
Väljä mainitsi tärkeäksi kasvustojen säännöllisen havainnoinnin ja pitkäjänteisen suunnittelun ja kehittämisen: jos viljelyssä haluaa nähdä eteenpäin, niin kannattaa katsoa taaksepäin. Usein pellon ongelmat juontavat juurensa aiempina vuosina tehtyihin toimiin. Korjaustoimien vaikutuksia näkee muutaman vuoden päästä. Marko Väljän esitys
Kuulijoita kiinnosti mm. selviäminen kasvitautien ja tuholaisten kanssa: Väljän seoskasvustot ovat olleet terveitä eikä suurempia tauti- ja tuholaisongelmia ole ollut. Monet ovat pelloilla kyllä käyneet tauteja ja tuholaisia etsimässä peltojen ollessa mukana satokisoissa.
Kuulijoita kiinnosti myös, miten heinänurmen lopetus Väljän tilalla tehdään. Nurmen lopetuksessa ei ole ollut ongelmaa, vaan hyvä kyntö riittää, kun ajattelee, että seuraavalle kasville saa tulla aluskasveja. Vilja ehtii kyllä yleensä heinän ohi. Seosviljelystä kiinnostavaa tekee myös se, että joskus lajit löytävät omatoimisestikin suotuisan kasvukumppanin: Väljä kertoi miten rypsipeltoon oli ilmestynyt iloiseksi yllätykseksi aluskasviksi aiemmin kylvettyä valkoapilaa. Marko Väljä on ollut alustamassa useilla luomukursseilla, lisätietoa aiheesta löytyy mm. Luomutietoverkon sivuilta.
Nurmiseokset K-maatalouden koetilalla
Milla Välisalo ja Arja Rönkkö kertoivat viljelykokeista K-maatalouden koetilalla Hauholla, jossa on harjoitettu koetoimintaa vuodesta 1963. Koetilalla on tutkittu nurmiseoksia vuodesta 2007 alkaen ja kesällä 2014 kokeiluun oli tulossa useita uusia seoksia. Kokeissa on analysoitu niittokertojen määrää, lajikkeita, uusia lajeja, lannoitusta, sadon määrää ja laatua sekä seossuhteita. Nurmien satoa miettiessä ei riitä huomioida pelkästään saatava rehumäärä, vaan pitää miettiä myös korjuuajankohdan vaikutus sulavuuteen (D-arvo): sadon mittarina on oikeastaan lehmälle käyttökelpoinen sato.
Eri nurmiseoksilla D-arvolla korjattu sato vaihtelee. Eri seoksilla sekä kasvilajit että niiton ajankohta vaikuttavat rehun D-arvoon: toisilla seoksilla D-arvo säilyy pidempään korkeampana, toisilla se laskee nopeammin. Timotei jaksaa kilpailla paremmin nurminadan kuin ruokonadan kanssa kaksi vuotta, kolmantena vuonna timotein osuus laskee kummassakin. Niittynurmikka osana seosta on auttanut tuottamaan hyvänlaatuista rehua. Kolmen niiton systeemissä toinen niitto kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin hyvän D-arvon saamiseksi.
Uuden kasvilajikkeen saaminen lajikekokeista siementuotantoon kestää viitisen vuotta. Eli silloin kun kasvi tulee viralliseen lajikekokeeseen, sen siemeniä ei vielä ole tiloille saatavissa, vaan markkinoille pääsyyn menee aikaa. Koetilalta on tulossa markkinoille uusia nurmilajikkeita, esimerkiksi timoteilajikkeet eteläisellä ja pohjoisella kasvutyypillä. Switch on eteläisen kasvutyypin timotei, Tryggve pohjoisen kasvutyypin timotei. Eteläisen kasvutyypin timoteit ovat sopivia kolmen niiton rehuntuotantoon. SW-Minto-nurminata on jälkikasvukyvyltään hyvä. Puna-apila Yngve puolestaan tuottaa hyvin siementä. Apiloilla ja sinimailasella kannattaa muistaa syksyllä kaliumlannoitus: se auttaa talvehtimiseen. Milla Välisalon esitys
Mistä siementä seoksiin?
Eliisa Peltomäki Janakkalasta ja Kalle Pertola Raumalta Tilasiemen Oy:stä kertoivat esityksessään siemenseoksien saatavuudesta. Nämä Tilasiemen Oy:n pakkaamot ovat erityisen kiinnostuneita nurmiseoksista. Siemenmyyjiltä yleisimmin kysytyt seokset ovat nurmiseokset, viljaseokset (esimerkiksi kaura-ohra-seos karjatiloille) ja vilja-valkuaiskasviseokset (esimerkiksi herne-kaura-seokset tilaajien toivomilla lajikkeilla). Tilasiemenellä on vakiotarjonnassaan 12 erilaista nurmiseosta. Tämän lisäksi pakkaamot myyvät omia paikallisten olosuhteiden mukaan suunniteltuja siemenseoksiaan. Näiden lisäksi tilat voivat pyytää tekemään juuri heille räätälöityjä seoksia, jos ostomäärä on vähintään 400 kg. Peltomäki ja Pertola kertoivat, että tilakohtaisten seosten kysyntä on ollut kasvussa.
Siemenmyyjät toivovat, että tilojen omia seoksia suunniteltaessa tehtäisiin yhteistyötä tilan, neuvonnan ja pakkaamon kesken parhaimpaan lopputulokseen pääsemiseksi, ja että neuvojat ruokintaa suunnitellessa kertoisivat tiloille myös kylvöreseptejä. Maitotilaneuvojien rooli seosviljelyn edistämisessä on merkittävä. Alustajat kertoivat omilta siemenpakkaamoiltaan saatavissa olevista seoksista. Kalle Pertolan kautta on saatavissa mm. säilörehuseosta, ruokonataseosta ja sinimailasseosta. Peltopaturin nurmiseoksiin kuuluvat ruokonataseos, pikalaidun, laidunnurmi, sinimailasseos, lammasseos ja kolmen apilan täydennysseos. Tilan omia seoksia toivoessa kannattaa olla ajoissa liikkeellä: parhaat siemenvalikoimat ovat pakkaamoilla saatavissa marraskuussa. Pakkaamot kysyvät siemenseoksiensa valmistamiseen luvan Eviralta, eli saman toukokuun siemeneriä tilatessa voi olla aivan liian myöhäistä saada toivomaansa kylvöseosta.
Nurmiseoksien käytössä on menty viimeisen viiden vuoden aikana paljon eteenpäin. Viljelijät osaavat nykyisin toivoa tiettyjen lajikkeiden seoksia. Siemenmyyjilläkin on kiinnostusta tarjota asiakkaiden tarpeisiin vastaavia kasveja ja siemeniä. Seosviljelyn etenemiseen tarvitaankin toimiva ketju siementuotannosta siemenmyyjien kautta tiloille. Peltomäen ja Pertolan esitys
Mistä ostaja seokselle? Lajike- ja lajiseosten soveltuvuus teollisuudelle
Sari Himanen MTT:ltä kertoi Intercrop-hankkeessa kartoitettuja teollisuuden edustajien näkemyksiä laji- ja lajikeseosten hyödyntämisestä teollisuudessa. Lajiseosten markkinointi on helpointa tilojen välisessä rehukaupassa, koska kaupankäynnin esteenä teollisuuteen on etupäässä se, että rehukasvien siemenseoksiin halutaan tarkat seossuhteet. Harvalla vastaanottajalla on lajittelukoneisto eri kasvien siementen erotteluun. Lisäksi elintarviketeollisuudessa koetaan, että lajiseokset eivät sovellu elintarvikekäyttöön. Lajikeseosten osalta esteitä on vähemmän. Viljoissa lajikeseoksia voidaan ostaa sekä leipäviljaksi ja rehuviljaksi. Meneväthän eri lajikkeiden siemenet siiloissa kuitenkin sekaisin tai tilat voivat myydä vaikkapa kahden vuoden eri lajikkeiset ohrasadot muutoinkin samanaikaisesti. Mallaspuolella lajikeseoksiin suhtaudutaan suurimmalla varauksella: lajikepuhdas vilja on laatuominaisuuksiltaan varmin vaihtoehto. Myllyteollisuudessa olennaisia ovat leivonnallisesti tärkeät lajikeominaisuudet, joita lajikeseoksissakin siten täytyy olla. Rehuviljassa olennaista on saavutettava laatu: siinä lajikejoustavuus on suurempaa. Teollisuutta seokset kiinnostavat paremman laadun näkökulmasta: olisiko seoksissa vähemmän hometoksiineja ja olisivatko eri vuosien sadot tasalaatuisempia. Sari Himasen esitys
Yhteenvetoa
Tilaisuuden päätti Maa- ja metsätalousministeriön maatalousekonomisti Pekka Pihamaan yhteenveto. Yhteenvedossa hän nosti esiin, että nurmirehuissa seosviljely on jo nyt arkipäivää, mutta muussa tuotannossa ollaan tällä saralla vasta alussa. Seosviljelyllä vaikuttaa olevan monia mahdollisuuksia. Seka- ja seosviljelyn avulla voitaisiin saada myös viljelyn ympäristöhaasteisiin helpotusta. Tästä menetelmästä voisi löytyä apua muun muassa maan rakenteen hoitoon. Haasteitakin on: seka- ja seosviljelyn laajenemiseen tarvitaan ostajat, eli rehu- ja elintarviketeollisuus, mukaan. Innokkaita toimijoita aiheen piiristä löytyy. Edelläkävijäviljelijöiden hyvistä käytännöistä voi olla apua muiden viljelijöiden kannustamisessa kokeilemaan menetelmää. Siementuottajat ja –pakkaajat ovat kiinnostuneita tuottamaan asiakkaiden tarpeisiin vastaavia seoksia. Viljelijöiden kannattaa lähestyä seka- ja seosviljelykysymystä siitä näkökulmasta, että mikä voisi toimia meidän tilalla.
Keskustelua: ”Seosviljelyn mahdollisuuksia ja haasteita, millaisia seoksia Suomeen kaivataan?”
Tilaisuuden lopuksi käytiin keskustelua siitä, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita seosviljelyssä nähdään, sekä pohdittiin tarkemmin myös sitä, millaisia seoksia Suomeen toivotaan. Mahdollisuuksia ja haasteita miettineessä keskustelussa kerättiin fläppipaperille seuraava yhteenveto:
-mahdollisuudet
- sadon vaihtelun pienentäminen
- nopeuttaa uusien lajikkeiden tuloa käyttöön
- antaa omavaraisuutta (kotieläinpuolellekin) ravinteiden käyttöön
- typensitojat
- sianlanta herne-kaura /herne-ohra
- lannoitteiden hinnan noustessa kiinnostus sekaviljelyyn nousee
- pellon kunnioittamisen ajatuksesta nousee kiinnostus sekaviljelyynkin
- viherlannoitus osaksi viljelykiertoa viljatiloilla
- aluskasvit helppo sekaviljelymuoto viljatiloilla
- ohralajikkeiden seosviljely tautien vähentämisessä
- lainsäädäntöä (kansallista ja EU) voidaan muuttaa
- kasvitauteja vastaan (härmä)
- luomuviljelyssä antaa joustoa viljelykiertoon ”vuosikiertoon”, [esimerkiksi] pystyy viljelemään hernettä monta vuotta
- valumien ja vesitalouden hallinta
- löytää yhteensopivia lajeja ja lajikkeita
- valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen
- nurmikierto kasvinviljelytiloille, yhteistyö naapurien rehuntarvitsijoiden kanssa
- kate paremmaksi
- viherkesanto biokaasusähköksi, ylijäämäsadot hyödyksi
- palkokasvit typpilannoituksen tuojaksi
- motivoivaa: miksi viljelemme
- käytännön kokemuksista oppiminen
- viljelijöiltä viljelijöille
- pienryhmät
- kylvö (yhtä aikaa, erikseen)
- mikä sopii minulle, tälle tilalle ja pellolle
- monokulttuurin rikkominen
- maanrakenteen parantamiseen viherlannoitusnurmeen seos – syväjuuriset kasvit & typensitojat
- viljelijöiden tarpeisiin vastaaminen
- neuvojat, ostajat mukaan
- aluskasvit
- ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen
-haasteet
- lajiketietoa: laatutieto
- sadon ajoitus: nurmet -> tiedontarvetta
- teollisuus vaatii puhdasta -> ei kysyntää -> ei nähdä mahdollisuutena
- onko lajikeseoksen markkinointi mahdollista
- korjuu haasteellinen
- uuden opettelu
- ihmisravintoon vaadittava erottelu
- toimia viljelijäkauppaan
- sadon myynti
- ilmastonmuutos
- jos seos menee kasvinviljelytilalla pilalle, ei käyttöä, jollei naapurissa sijaitse maitotilaa
Työpajakeskustelussa pohdittiin myös tarkemmin, millaisia seoksia Suomeen kaivataan. Keskustelua käytiin siitä, mitkä olisivat seka- ja seosviljelyn kehittämisen avainlajeja meillä Suomessa, mitä ominaisuuksia seoskomponenttien valinnassa kannattaa korostaa ja ketkä olisivat avaintoimijoita. Keskustelusta koottiin fläppipapereille seuraava yhteenveto.
-avainlajit Suomessa
- herne (valkuaisomavaraisuus, 1-vuotinen)
- sikuri (lammastilat, terveysvaikutus)
- yrtit (lammastilat, terveysvaikutus)
- härkäpapu
- apila (maan laadun parantamiseksi)
- syväjuuriset kasvit (maan rakenne)
- typensitojakasvit
- aluskasvit (ravinnesieppari)
- syysrypsi
-korostetut ominaisuudet seosten koostumuksen valinnassa
- käyttötarkoitus ratkaisee
- tunnettava osien suhteet seoksessa
- taudittomuus
- maalaji
- kokonaisuuden hahmottaminen, mikä sopii (paikalliset olosuhteet)
- löytyy ostajia kasvinviljelytilalla
- koko ketjun hahmottaminen
-ketkä
- vaatii viljelijältä rohkeutta, kylähulluuden kynnyksen yli
- hyviä kokemuksia kertovia viljelijöitä
- verkostoitumista & vertaistukea
- neuvojia aiheelle
- tutkimusta tilamittakaavassa
- yhteistyötä naapuritilan (rehuntarvitsijan) kanssa, jos ei valmistukaan
- ostajia teollisuudesta
kirjoittajat: Riitta Savikko, Sari Himanen, Karoliina Rimhanen ja Hanna Mäkinen
