Suomi sitoutui viime vuoden lopulla Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä tukemaan maaperän hiilivarojen lisäämistä neljän promillen verran vuosittain. Nyt ilmastosopimus on allekirjoitettu ja keinojen kehittäminen tavoitteen saavuttamiseksi alkaa.
Neuvotteleva virkamies Hanna Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että niin sanottuun neljän promillen aloitteeseen kirjattu hiilimäärä vastaa ihmisen toiminnasta vuosittain aiheutuvia kasvihuonekaasu- eli khk-päästöjä.
– Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on saada päästöt ja hiilinielut tasapainoon vuosisadan loppuun mennessä. Päämääränä on pysäyttää maapallon keskilämpötilan nousu 1,5–2 asteeseen, Mattila taustoittaa.
Maaperä nostettiin Pariisissa näkyvään rooliin, sillä maassa on enemmän hiiltä kuin maanpäällisessä kasvillisuudessa tai ilmakehässä. Maaperän hiilivarantojen pienikin muutos voi vaikuttaa paljon ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen.
Miten maatalous ja metsätalous liittyvät neljän promillen tavoitteeseen? Lue lisää Luken artikkelista Kohti neljää promillea.
kuva: Kate Holt/AusAID, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=32168472
Helsingin yliopiston väitöstutkimuksen mukaan ilmastonmuutosta voidaan hillitä ja ruokaturvaa edistää Etiopiassa parhaiten eroosiosta kärsivän maatalousmaan kunnostamisella: Maan hiilinielu kasvaisi ja orgaanisen aineen lisääntyminen edistäisi maan kasvukuntoa. Saharan eteläpuolinen Afrikka on yksi maapallon haavoittuvimpia alueita ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Alueen maataloussektori sisältää merkittävän potentiaalin ilmastonmuutoksen hillinnälle.
Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös Etiopiassa sijaitsevien pientilojen hiilen hävikkejä.
Suurimmat hiilihävikit syntyivät puun, oljen ja lannan poltosta ja kotieläinten aineenvaihdunnasta. Maanparannukseen käytettävää hiiltä voitaisiin lisätä vähentämällä kaasumaisia hiilen hävikkejä.
–Hiilensidontapotentiaalin hyödyntäminen laajasti Etiopian maatalousmaahan voisi kompensoida jopa täysin ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt, kertoo MMM Karoliina Rimhanen, joka väittelee 12. helmikuuta maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
Rimhasen tekemissä kokeissa saavutettiin vaihtoehtoisilla maatalouden menetelmillä suurempi maan hiilivarasto kuin perinteisillä tavoilla viljellyissä kontrollilohkoissa: Peltometsäviljelyllä saavutettiin 6–20 vuodessa reilut 11 tonnia hehtaarilta, vapaan laidunnuksen rajoittamisella 6–17 vuodessa yli 9 tonnia hehtaarilta ja viljellyillä terasseilla 5–10 vuodessa miltei 2 tonnia hehtaarilta isompi maan hiilivarasto.
Suomen ilmastopaneeli julkaisi 4.12.2015 raportin ”Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen”.
Kuva: Janne Lehtinen / Luken arkisto
Ilmaston kannalta on olennaista metsiin ja metsien maaperään varastoitunut hiilimäärä ja sen kehittyminen. Suomen metsät sitovat hiilidioksidia ilmakehästä enemmän kuin sitä vapauttavat, ja toimivat siten hiilinieluna ja viilentävät ilmastoa. Suomen metsien hiilinielu on ollut keskimäärin 34 miljoonaa tonnia CO2 vuodessa, kun maamme kasvihuonepäästöt ilman metsien hiilinielua ja muuta maankäyttösektoria ovat olleet 74–61 miljoonaa tonnia CO 2 –ekvivalenttia vuodessa.
Hakkuut hidastavat hiilivaraston kasvua. Pitkällä aikavälillä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen metsäenergialla tuottaa ilmastohyötyjä. Joutomaiden ja maatalouskäytön ulkopuolelle jääneiden peltojen metsittäminen aiheuttaa välittömästi ilmastohyötyjä.
Tutkimukset osoittavat, että puun käytön lisääminen pienentää Suomessa metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa käyttöä ei lisätä. Säilyttämällä puun käyttö nykyisellä tasolla Suomessa saavutettaisiin mahdollisesti vielä keskipitkällä aikavälillä (50–100 vuotta) suurempia ilmastohyötyjä kuin ottamalla lisää puuta nykyisen kaltaiseen käyttöön. Pitkällä aikavälillä puun käytön ilmastohyödyt ovat kuitenkin fossiilisiin polttoaineisiin nähden selvät, mikäli metsämaan kasvuolosuhteet eivät heikkene tulevaisuudessa.
Nykytilanteessa metsien ainespuun käyttöä voidaan perustella parhaiten ilmastosyistä, jos metsäteollisuuden tuotteilla pystytään korvaamaan elinkaarivaikutuksiltaan suuripäästöisiä tuotteita (esim. teräs ja sementti) ja niiden hiilisisältö pystytään pitämään pitkään käytössä. Vasta tuotteen hylkäysvaiheessa puun hiilisisältö ohjattaisiin energiantuotantoon. Tällöin voisi olla mahdollista saavuttaa ilmastohyötyjä jo lyhyellä aikavälillä. Puun energiakäytön lisääminen tuottaa nopeammin ilmastohyötyjä, jos energiakäyttöön ohjataan nopeasti hajoavia hakkuutähteitä ja ainespuuta pienempiä harvennuspuita runkopuun sijaan.
Metsien hyödyntämisen ilmastovaikutukset ja hiilinielujen kehittyminen” -loppuraportti löytyy täältä. Hankkeen taustaraportti löytyy puolestaan täältä.
Maankäytön muutokset ovat maapallon toiseksi suurin kasvihuonekaasujen päästölähde ilmakehään heti fossiilisten polttoaineiden jälkeen. Metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset aiheuttavat vuosittain lähes miljardin tonnin hiilipäästöt ilmakehään. Tämä on kymmenesosa fossiilisen hiilen päästöistä.
”Toisaalta osa maapallon metsistä toimii tärkeänä hiilinieluna ja poistaa ilmakehästä neljänneksen kaikista ihmisen aiheuttamista hiilipäästöistä hidastaen näin ilmastonmuutosta merkittävästi. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ennustamiseksi on tunnettava sekä maankäytön muutosten aiheuttamat päästöt että maaekosysteemien hiilinielut”, SYKEn tutkimusprofessori Jari Liski korostaa.
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Yasso-mallilla ja Max Planck -instituutin ilmastomallilla laskettu kartta maapallon maaperän hiilivaroista vastaa mittauksia. Kivennäismaiden hiilitiheys on korkeimmillaan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Kuvan lähde: SYKE
Maankäytön muutosten vaikutukset kasvihuonekaasujen päästöihin ovat tarkentuneet ratkaisevasti, kun arvostettuun saksalaiseen Max Planck -instituutin ilmastomalliin kytkettiin Suomen ympäristökeskuksen kehittämä maaperän hiilikiertoa kuvaava laskentamalli. Ilmastomallin kehitystyö tehtiin yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa.
Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKEn) Yasso-malli soveltuu maaperän hiilivarojen laskentaan maailmanlaajuisesti. Tulos on ajankohtainen ja tärkeä ilmastopolitiikan kannalta, koska maaekosysteemien hiilipäästöt ja -nielut ovat keskeinen asia Pariisin ilmastoneuvotteluissa.
