Kestävä kehitys on harhaanjohtava sanapari, joka monissa yhteyksissä mielletään jatkuvaksi tasaiseksi kasvuksi, olipa kyseessä luonnonvarojen käyttö, talous tai ihmisten hyvinvointi. Lisäksi uskotaan siihen, että ihmisten hyvinvointi voi parantua luonnonvarojen käytön ja talouden kasvun ansiosta. Tämän ongelmallisen ajattelumallin yhteydessä tuhoja pyritään korjaamaan siellä, missä niitä akuutisti ilmaantuu. Korjataan tai pyritään välttämään ympäristön vaurioita, parannetaan ihmisten hyvinvointia erilaisin tukitoimin ja haetaan oikeudenmukaiseksi normitettuja ratkaisuja ongelmatilanteisiin. MTT:n professori Sirpa Kurppa kirjoittaa MTT Elo-lehdessä osuvammasta kestävän kehityksen määritelmästä, johon kuuluu myös palautuminen.
Kestävä kehitys ei tosiasiassa ole suoraviivaista ja aaltomaista muutosta, jossa resursseja otetaan käyttöön ja vapautetaan tasaisena virtana. Palautuminen on luonnontilaisen ympäristön selviytymiskeino.
Ihmisten hyvinvoinnin kannalta terveys on keskeisin, ja ravinto, liikkuminen sekä ympäristön laatu ovat siihen vaikuttavia tukipylväitä. Näitä ohjataan terveys-, ruoka-, liikunta ja ympäristöpolitiikan avulla. Vaikka politiikkatoimet on sovitettu yhteen, yhteiskunta on silti eriarvoistumassa hyvin vahvasti. Kestävä kasvu yhdellä toimintakentällä syö kasvua toiselta.
Nyt näyttää siltä, että kestävää kehitystä tukevien politiikkojen tulisi ensin yhdessä rakentaa perusta, joka tukee dynaamista, palautumisen varmistavaa muutosta kaikista kestävyyden näkökulmista. Tällä hetkellä yhteisen kestävän kehityksen tavoite puuttuu. Politiikkoja voidaan ruveta yhdensuuntaistamaan vasta yhteisen tavoiteasetannan jälkeen.
Lue lisää MTT-Elo -lehden sivuilta.