Tämä artikkeli on alunperin julkaistu MTT:n Elo-lehden sivuilla 29.4.2013

Suomen peltojen hiilivarastot pienenevät jatkuvasti, havaittiin MTT:n 35-vuotisessa seurannassa. Hiilen eli eloperäisen aineksen kato heikentää sekä viljelymaiden kuntoa että ympäristön tilaa. Syytä epäedulliseen kehitykseen ei tiedetä. Eniten hiiltä karkaa turvemailta.

 

 

 

Hiilen katoaminen pellosta heikentää maaperän rakennetta ja lisää ilmastopäästöjä. Osa peltojen hiilestä ajautuu tuulen aiheuttaman eroosion mukana vesistöihin ja samentaa vesiä.

Tutkimuksen johtaja, professori Kristiina Regina MTT:stä toteaa, että tilanteessa on haastetta.

– Suomalaisia peltoja viljellään hyvillä menetelmillä, olki jätetään enimmäkseen peltoon, suorakylvö on yleistä ja viljelijät ympäristötietoisia. Silti olemme havainneet hiilipitoisuuden laskun, hän summaa.

MTT:n tutkimuksen tulokset perustuvat 600 pellolta kerättyihin näytteisiin. Hiilivarantojen muutoksia on tarkkailtu 35 vuotta, mikä tekee koejärjestelystä ainutlaatuisen pitkäkestoisen koko Euroopassa.

– Näin kattavaa näytesarjaa ei ole muualla Euroopassa tutkittu, kertoo tutkija Jaakko Heikkinen MTT:stä.

Ei uusia peltoja turvemaille

Hiilipitoisuus on laskenut kaikkialla maassa koko seurantajakson ajan. Kivennäismailta hiiltä katoaa vuosittain noin 0,4 prosenttia ja eloperäisiltä mailta noin 0,3 prosenttia. Tutkijoiden mukaan kivennäismaahehtaarilta katoaa noin 220 kiloa hiiltä joka vuosi.

Eloperäisten maiden hiilihukka on tätäkin suurempi, sillä kuten maalajin nimikin kertoo, niihin on varastoitunut kivennäismaita enemmän eloperäistä ainesta. Valtaosa Suomen maatalouden hiilipäästöistä johtuu juuri eloperäisten maiden viljelystä.

– Turvemaahehtaarin vuosittaiset päästöt lasketaan tonneissa. Sen vuoksi pellonraivausta ei tämän tutkimuksen valossa voi enää suositella soille: ei enää uusia peltoja turvemaille, tiivistää Heikkinen.

Hiilikadon syy yhä arvoitus

Hiilivarastojen pienenemiselle ei ole vielä pystytty osoittamaan yhtä selkeää syytä. Tutkijat mallintavat nyt eri vaihtoehtoja.

Siirtyminen yksivuotisten kasvien viljelyyn on lisännyt peltojen muokkausta, mikä kiihdyttää eroosiota ja eloperäisen aineksen hajoamista. Heikkinen kuitenkin huomauttaa, että hiilivarannot pienenevät koko maassa, eikä kasvinviljelyn ja karjatalouden keskittyminen eri puolille maata näy tutkimuksen tuloksissa.

– Suomen pellot ovat vielä nuoria verrattuina muun Euroopan viljelymaihin. On mahdollista, että ne eivät ole vielä saavuttaneet hiilen vapautumisen ja sitoutumisen tasapainotilaa, vaan niistä vapautuu edelleen muinaisten metsien ja soiden sitomaa hiiltä, hän pohtii.

Ilmastonmuutos on keskeinen tekijä tutkijoiden mallinnustyössä.

– Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää hajoamista, mutta toisaalta myös kasvua, mikä sitoo hiiltä takaisin maaperään, Heikkinen kuvailee hiilen kiertoa viljelymaassa.

Bioenergiasta osa ratkaisua?

Maaperään on sitoutunut enemmän hiiltä kuin ilmakehään ja kasvillisuuteen yhteensä. Heikkisen mukaan on tärkeää ottaa huomioon, että maaperän hiilitaseen pienetkin muutokset voivat aiheuttaa mittavia seurauksia ilmastossa.

– Viljelytekniikoihin on kiinnitettävä entistä parempaa huomiota, Heikkinen toteaa.

Samaa mieltä on professori Regina. Hän korostaa, että talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen olisi Suomessa tärkeää, koska kasvukausi on lyhyt.

– Monivuotisten energiakasvien tuotanto ja niihin perustuvan bioenergian tukeminen olisi mielestäni hyvä ratkaisu. Käsittelemällä monivuotisia kasveja lannan kanssa biokaasulaitoksissa edistettäisiin myös karjatilojen lantaongelman ratkaisua, eikä uutta pellonraivausta tarvittaisi aina tilojen laajentaessa, Regina sanoo.

teksti: Marjatta Sihvonen