Palkokasvit: Herne ja Härkäpapu
Palkokasvit pystyvät hyödyntämään ilmakehän typpeä juurinystyröidensä typpibakteerien avulla. Niiden juurinystyrät tekevät biologista typensidontaa. Typensidonnan ansiosta palkokasvit pystyvät lisäämään maan typpivaroja, mikä tekee niistä ylivertaisia viherlannoituskasveja. Maanpäällisen kasvimassan lisäksi maaperän mikrobeja ruokkivat kasvien juuristot. Juuret päästävät maahan aktiivisesti yhteyttämistuotteita. Palkokasvien juurieritteet ovat heinäkasvien juurieritteitä typpipitoisempia ja siksi maan mikrobien herkkua.
Palkokasveilla on viljelykierrossa hyvä esikasvivaikutus. Palkokasvien tekemä typpilannoitus voi auttaa palkokasvien lisäksi myös niiden seoskasveja ja seuraavan vuoden kasvustoja. Maaperän hyödyllisiä mikrobeja ruokkiessaan palkokasvit parantavat maan rakennetta ja lisäävät maan humuspitoisuutta. Palkokasvien avulla voidaan monipuolistaa viljelykiertoa ja helpottaa kasvitautien ja -tuholaisten hallintaa.
Näyteruukuissa keltaisen herneen lajike on Ingrid ja härkäpavun lajike Kontu.
Ruisvehnä
Ruisvehnä on rukiin ja vehnän risteytys. Kasvissa yhdistyvät vehnän ja rukiin parhaat puolet: korkea satopotentiaali sekä kestävyys kuivuutta ja tuholaisia vastaan. Ruisvehnää käytetään rehuviljaksi. Ruisvehnää voidaan kasvattaa myös kokoviljasäilörehuksi ja se voi tuottaa korkeita kuiva-ainesatoja. Ruisvehnästä on olemassa syys- ja kevätlajikkeita. Syyskylvöisillä lajikkeilla pystytään vastaamaan ilmastonmuutoksen myötä pahenevaan kevätkuivuuden riskiin. Syyskylvöiset lajikkeet myös auttavat pitämään maan kasvipeitteisenä ympäri vuoden ja näin estävät talvisateiden aiheuttamaa eroosiota ja ravinnehuuhtoumia.
Esittelyruukussa kevätruisvehnä Nagano.
Kevätruisvehnä-härkäpapu -seos
Palkokasvin lisääminen viljan kumppaniksi vähentää typpilannoitustarvetta, tuo rehuvalkuaista ja tekee hyvää maan rakenteelle. Esittelyruukulla havainnollistetaan kevätruisvehnän ja härkäpavun seosviljelyä.
Seosviljely tehostaa kasvuresurssien, valon, veden ja ravinteiden hyödyntämistä, mikä lisää tuotantoa peltoalaa kohti. Kasvilajien erilaiset ominaisuudet vähentävät keskinäistä kilpailua ja mahdollistavat hyödyllisiä ekologisia vuorovaikutuksia, kuten biologista typensidontaa ja tuhoeläinten luontaista biologista torjuntaa. Ilmasto-olojen muuttuminen todennäköisesti kasvattaa kasvintuhoojapainetta, seosviljely on yksi keino vähentää kasvinsuojelutarvetta.
Kasvuston perustamisvaiheessa palkokasvit ovat melko hitaasti kehittyviä ja kilpailevat rikkoja vastaan heikosti, tällöin nopeakasvuisempi seoskumppani (esim. viljat) helpottaa rikkojen hallinnassa. Vilja seoskasvina helpottaa myös rentovartisten palkoviljojen (herne) pystyssä pysymistä ja varmistaa tasaisen tuleentumisen ja helpottaa puintia. Toisaalta kemiallisessa rikkakasvitorjunnassa palkokasvit saattavat aiheuttaa päänvaivaa sopivan valmisteen valinnassa.
Erilaiset juuristot voivat hyödyntää ravinteita laajemmalta alueelta ja parantaa niiden saatavuutta myös sekaviljelykumppanille. Juuriston ja eloperäisen aineksen lisääntynyt määrä aktivoi maaperäeliöiden toimintaa ja lisää hiiltä maahan. Monipuolinen kasvusto yleisesti monimuotoistaa pellon eliöyhteisöä, lisää maaperäeläimien kuten lierojen ja saalistajien määrää, aktivoi mikrobitoimintaa sekä tukee pölyttäjien ja tuhohyönteisten luontaisten vihollisten esiintymistä.
Näyteruukuissa Kevätruisvehnän lajike on Nagano ja härkäpavun Kontu.
Saneerauskasvit ja kerääjäkasvit: Öljyretikka ja Muokkausretikka
Öljyretikka ja muokkausretikka (josta käytetään myös nimeä muokkausretiisi) muokkaavat maata juurellaan.
Öljyretikkaa ja muokkausretikkaa hyödynnetään erityisesti vihannestuotannossa saneerauskasveina. Niitä voi hyödyntää myös tiivistyneen peltomaan hoidossa. Muokkausretiisin Tillage Radish -lajikkeen hyvin vahva paalujuuri tunkeutuu jopa metrin syvyyteen ja ottaa ravinteita syvistä maakerroksista. Lisäksi se varjostaa tehokkaasti rikkakasveja.
Öljyretikalla on biofumigaatiovaikutusta, eli se tuottaa yhdisteitä (glukosinolaatteja), jotka hajotessaan desinfioivat maata ja torjuvat taudinaiheuttajia. Osa öljyretikkalajikkeista on resistentteja möhöjuurelle. Osa lajikkeista on myös haitallisen vieraslajin juurikasankeroisen torjujia.
Muokkausretikka ja öljyretikka ottavat tehokkaasti ravinteita, niitä voidaan käyttää myös kerääjäkasvina. Kerääjäkasvi auttaa ravinteiden talteen nappaamisessa ja jatkuvan kasvipeitteisyyden ylläpidossa, ja estää talvisateiden aiheuttamaa eroosiota ja ravinnehuuhtoumia.
Esittelyruukussa muokkausretikasta lajike Tillage Radish ja öljyretikasta Valencia.
Saneerauskasveja ovat öljyretikka, valkosinappi, samettikukka sekä näiden seokset. Öljyretikaksi katsotaan myös muokkausretiisi. Saneerauskasvi voi olla samalla kasvulohkolla enintään kaksi vuotta peräkkäin ja edellyttää, että tilalla on viljelykierrossa vähintään yksi hehtaari perunaa, sokerijuurikasta tai avomaan puutarhakasveja. Kerääjäkasvilla tarkoitetaan kasvustoa, joka käyttää yksivuotisen varsinaisen viljelykasvin jälkeen maahan jääviä ja viljelykasvin tähteistä tai maasta vapautuvia ravinteita. Kasvusto myös suojaa maata lisäämällä kasvipeitteisyyttä viljelykasvin sadonkorjuun jälkeen.
Öljyretikan (muokkausretikka katsotaan öljyretikaksi) voi kylvää joko keväällä, kuitenkin viimeistään 30.6 mennessä, jos sitä käytetään saneerauskasvina. Jos öljyretikkaa tai muokkausretikkaa käytetään kerääjäkasvina se tulee kylvää hieman ennen sadonkorjuuta tai sen jälkeen, kuitenkin viimeistään 15.8.
Lisätietoja mm.
Kivijärvi, Pirjo; Iivonen, Sari; Hannukkala, Asko; Suojala-Ahlfors, Terhi (2017).Viherlannoitus- ja kerääjäkasvit avomaavihannestuotannossa.
Mavi 2016. Peltovalvontaohje 2016.
NaturCom –yrityksen verkkosivusto https://naturcom.fi/
kirjoittajat: Pentti Seuri, Sari Himanen, Riitta Savikko, Sakari Raiskio, Elina Nurmi, Jatta Paajanen, Luonnonvarakeskus