Vuonna 2012 Suomessa myytyjen elintarvikkeiden kotimaisuusaste oli 72 prosenttia. Elintarvikemarkkinoiden tuontiaste on vuosina 2003 -2012 noussut 0,7 prosenttiyksikköä vuodessa.
Elintarviketuotannon ja jakelun tärkein tuontituoteryhmä on kemikaalit ja kemialliset tuotteet. Näistä suuri osa on maatalouteen tuotavia kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita, mutta myös kaikilla aloilla käytettäviä puhdistus- ja desinfiointikemikaaleja. Maataloustuotteiden tuontia ovat puutarhatalouden, nurmi- ja öljykasvien sekä sokerijuurikkaan siemenet. Viljoista ruista tuodaan jauhojen raaka-aineeksi. Alkutuotannon tuotteita tuodaan raakakahvina, hedelminä, marjoina ja vihanneksina elintarviketeollisuuteen raaka-aineiksi. Elintarviketeollisuudessa maataloustuotteita tärkeämpiä tuontituotteita ovat elintarviketeollisuuden puolivalmisteet esimerkiksi soijavalkuainen ja eri rehuaineet. Elintarviketuotannon ja -jakelun sujumiseksi energiaa tuodaan raakaöljynä, kivihiilenä ja maakaasuna sekä erilaisina öljyjalosteina.
Suomessa ruokahuollon turvaamisella on pitkät perinteet. Jo Suomen sijainti jäätyvän meren takana asettaa kuljetusten sujumiselle ja ulkomaankaupalle haasteita. Äkillisten tuonnin häiriöiden lisäksi tuonnin merkitys näkyy muillakin tavoin. Keskeisten tuontipanosten kuten energian ja soijan hintaheilahtelut vaikuttavat tuotannon kannattavuuteen.
– Valmiiden elintarvikkeiden tuonnin kasvu lisää kilpailua kotimaassa. Kotimaisen tuotannon ylläpitämiseksi on kehitettävä uusia tuotteita ja haettava lisämarkkinoita viennistä, toteaa vanhempi tutkija Marja Knuuttila Luonnonvarakeskuksesta.